ummikko

From umpi- (“closed”) +‎ -kko.

• IPA^(key): /ˈumːikːo/, [ˈumːikːo̞]
• Rhymes: -umːikːo
• Syllabification^(key): um‧mik‧ko

ummikko

1. a monolingual (person who speaks only their own mother tongue)
   • 1862, Julius Krohn, Suomenkielinen runollisuus Ruotsinvallan aikana: ynnä kuvaelmia suomalaisuuden historiasta, pages 65–66:

     Mutta on myös mainittu että yliopisto toiselta puolen suomalaisuudelle on antanut suuremman voiman, varsinkin sillä keinoin että helpompi tilaisuus oppiin Suomen ummikkojen joukosta kohotti niin monta poikaa sivistyksen kukkuloille.

     But it has also been said that the university on the other hand has given greater power to the Finnish movement, particularly so that an easier chance to study among the monolinguals of Finland raised many boys into the heights of civilization.

2. (colloquial, by extension) layman; an untrained, unexperienced person (in relation to some topic)

   Synonym: maallikko

• “ummikko”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04