vennää

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *venägä. Cognates include Finnish venäjä and Estonian vene.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋenæː/, [ˈʋe̞nːæ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈʋenæː/, [ˈʋe̞nˑæː]
  • Rhymes: -enæː
  • Hyphenation: ven‧nää

Noun

vennää

  1. (in the plural) Russians
  2. (in the singular) Russian language
    • 2021, Kati Kallio, Riho Grünthal, Lasi Saressalo, quoting Olga Filatova, Inkerikot, setot ja vatjalaiset (overall work in Finnish), →ISBN, page 40:
      Ennee sottaa mittää sitä vennään keeltä meil ei olt - kaik oli oman keeli!
      Before the war we didn't have any Russian language - everything was our own language!
Declension
Declension of vennää (type 13/harmaa, no gradation)
singular plural
nominative vennää vennäät
genitive vennään vennäin
partitive vennäätä vennäitä
illative vennäässe vennäisse
inessive vennääs vennäis
elative vennääst vennäist
allative vennäälle vennäille
adessive vennääl vennäil
ablative vennäält vennäilt
translative vennääks vennäiks
essive vennäännä, vennään vennäinnä, vennäin
exessive1) vennäänt vennäint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.
Synonyms
Derived terms

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋenːæː/, [ˈʋe̞nːæ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈʋenːæː/, [ˈʋe̞nːæː]
  • Rhymes: -enːæː
  • Hyphenation: ven‧nää

Noun

vennää

  1. inflection of vennä:
    1. partitive singular
    2. illative singular

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 653
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.