vankkumaton

Finnish

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈʋɑŋkːumɑton/, [ˈʋɑ̝ŋkːuˌmɑ̝t̪o̞n]
  • Rhymes: -ɑton
  • Syllabification(key): vank‧ku‧ma‧ton

Adjective

vankkumaton (comparative vankkumattomampi, superlative vankkumattomin)

  1. staunch, unflinching, steadfast, unwavering
    Synonyms: epäröimätön, horjumaton, itsepintainen, järkähtämätön, periksiantamaton, peräänantamaton

Declension
Inflection of vankkumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative vankkumaton vankkumattomat
genitive vankkumattoman vankkumattomien
partitive vankkumatonta vankkumattomia
illative vankkumattomaan vankkumattomiin
singular plural
nominative vankkumaton vankkumattomat
accusative nom. vankkumaton vankkumattomat
gen. vankkumattoman
genitive vankkumattoman vankkumattomien
vankkumatontenrare
partitive vankkumatonta vankkumattomia
inessive vankkumattomassa vankkumattomissa
elative vankkumattomasta vankkumattomista
illative vankkumattomaan vankkumattomiin
adessive vankkumattomalla vankkumattomilla
ablative vankkumattomalta vankkumattomilta
allative vankkumattomalle vankkumattomille
essive vankkumattomana vankkumattomina
translative vankkumattomaksi vankkumattomiksi
abessive vankkumattomatta vankkumattomitta
instructive — vankkumattomin
comitative — vankkumattomine
Possessive forms of vankkumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative vankkumattomani vankkumattomani
accusative nom. vankkumattomani vankkumattomani
gen. vankkumattomani
genitive vankkumattomani vankkumattomieni
vankkumatontenirare
partitive vankkumatontani vankkumattomiani
inessive vankkumattomassani vankkumattomissani
elative vankkumattomastani vankkumattomistani
illative vankkumattomaani vankkumattomiini
adessive vankkumattomallani vankkumattomillani
ablative vankkumattomaltani vankkumattomiltani
allative vankkumattomalleni vankkumattomilleni
essive vankkumattomanani vankkumattominani
translative vankkumattomakseni vankkumattomikseni
abessive vankkumattomattani vankkumattomittani
instructive — —
comitative — vankkumattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vankkumattomasi vankkumattomasi
accusative nom. vankkumattomasi vankkumattomasi
gen. vankkumattomasi
genitive vankkumattomasi vankkumattomiesi
vankkumatontesirare
partitive vankkumatontasi vankkumattomiasi
inessive vankkumattomassasi vankkumattomissasi
elative vankkumattomastasi vankkumattomistasi
illative vankkumattomaasi vankkumattomiisi
adessive vankkumattomallasi vankkumattomillasi
ablative vankkumattomaltasi vankkumattomiltasi
allative vankkumattomallesi vankkumattomillesi
essive vankkumattomanasi vankkumattominasi
translative vankkumattomaksesi vankkumattomiksesi
abessive vankkumattomattasi vankkumattomittasi
instructive — —
comitative — vankkumattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vankkumattomamme vankkumattomamme
accusative nom. vankkumattomamme vankkumattomamme
gen. vankkumattomamme
genitive vankkumattomamme vankkumattomiemme
vankkumatontemmerare
partitive vankkumatontamme vankkumattomiamme
inessive vankkumattomassamme vankkumattomissamme
elative vankkumattomastamme vankkumattomistamme
illative vankkumattomaamme vankkumattomiimme
adessive vankkumattomallamme vankkumattomillamme
ablative vankkumattomaltamme vankkumattomiltamme
allative vankkumattomallemme vankkumattomillemme
essive vankkumattomanamme vankkumattominamme
translative vankkumattomaksemme vankkumattomiksemme
abessive vankkumattomattamme vankkumattomittamme
instructive — —
comitative — vankkumattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vankkumattomanne vankkumattomanne
accusative nom. vankkumattomanne vankkumattomanne
gen. vankkumattomanne
genitive vankkumattomanne vankkumattomienne
vankkumatontennerare
partitive vankkumatontanne vankkumattomianne
inessive vankkumattomassanne vankkumattomissanne
elative vankkumattomastanne vankkumattomistanne
illative vankkumattomaanne vankkumattomiinne
adessive vankkumattomallanne vankkumattomillanne
ablative vankkumattomaltanne vankkumattomiltanne
allative vankkumattomallenne vankkumattomillenne
essive vankkumattomananne vankkumattominanne
translative vankkumattomaksenne vankkumattomiksenne
abessive vankkumattomattanne vankkumattomittanne
instructive — —
comitative — vankkumattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative vankkumattomansa vankkumattomansa
accusative nom. vankkumattomansa vankkumattomansa
gen. vankkumattomansa
genitive vankkumattomansa vankkumattomiensa
vankkumatontensarare
partitive vankkumatontaan
vankkumatontansa		 vankkumattomiaan
vankkumattomiansa
inessive vankkumattomassaan
vankkumattomassansa		 vankkumattomissaan
vankkumattomissansa
elative vankkumattomastaan
vankkumattomastansa		 vankkumattomistaan
vankkumattomistansa
illative vankkumattomaansa vankkumattomiinsa
adessive vankkumattomallaan
vankkumattomallansa		 vankkumattomillaan
vankkumattomillansa
ablative vankkumattomaltaan
vankkumattomaltansa		 vankkumattomiltaan
vankkumattomiltansa
allative vankkumattomalleen
vankkumattomallensa		 vankkumattomilleen
vankkumattomillensa
essive vankkumattomanaan
vankkumattomanansa		 vankkumattominaan
vankkumattominansa
translative vankkumattomakseen
vankkumattomaksensa		 vankkumattomikseen
vankkumattomiksensa
abessive vankkumattomattaan
vankkumattomattansa		 vankkumattomittaan
vankkumattomittansa
instructive — —
comitative — vankkumattomineen
vankkumattominensa

Derived terms

Participle

vankkumaton

  1. negative participle of vankkua

Further reading
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.