talonmerkki

Ingrian

Etymology

From talon (“of a house”) +‎ merkki (“mark”).

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈtɑlonˌmerkːi/, [ˈtɑɫo̞mˌme̞rkʲː]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈtɑloi̯nˌmerkːi/, [ˈtɑɫo̞i̯mˌme̞rkːi]
  • Rhymes: -erkʲː, -erkːi
  • Hyphenation: ta‧lon‧merk‧ki

Noun

talonmerkki

  1. (historical) A mark that indicates that something is the property of a specific family.

Declension
Declension of talonmerkki (type 5/vahti, kk-k gradation)
singular plural
nominative talonmerkki talonmerkit
genitive talonmerkin talonmerkkiin, talonmerkkiloin
partitive talonmerkkia talonmerkkija, talonmerkkiloja
illative talonmerkkii talonmerkkii, talonmerkkiloihe
inessive talonmerkiis talonmerkkiis, talonmerkkilois
elative talonmerkist talonmerkkiist, talonmerkkiloist
allative talonmerkille talonmerkkiille, talonmerkkiloille
adessive talonmerkiil talonmerkkiil, talonmerkkiloil
ablative talonmerkilt talonmerkkiilt, talonmerkkiloilt
translative talonmerkiks talonmerkkiiks, talonmerkkiloiks
essive talonmerkkinna, talonmerkkiin talonmerkkiinna, talonmerkkiloinna, talonmerkkiin, talonmerkkiloin
exessive1) talonmerkkint talonmerkkiint, talonmerkkiloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 571
  • Olga I. Konkova (2009) Ижора: Очерки истории и культуры‎, Saint Petersburg, →ISBN, page 132
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.