suhde

Finnish

Etymology

suhta +‎ -e. Coined by Finnish physician and translator Wolmar Schildt in 1835.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈsuhdeˣ/, [ˈs̠uxde̞(ʔ)]
  • Rhymes: -uhde
  • Syllabification(key): suh‧de

Noun

suhde

  1. relation (way in which two things may be associated)
  2. relationship (connection or association)
  3. relationship, affair (romantic or sexual involvement)
  4. proportion, ratio (quantity of a part; number representing comparison; relative magnitude of two quantities)
  5. (mathematics) relationship (links between values)
  6. link (causal relationship)
  7. (in the plural) connections, network (connections; relationships; one's social or business network)
    olla suhteita ― to know someone
    Hänellä on hyvät suhteet ylimpään johtoon.
    He has good connections to the top management.
  8. (in expressions) respect (particular aspect, feature or detail of something)
    siinä suhteessa ― in that respect
    Tässä suhteessa X on paras valinta.
    In this respect X is the best choice.
    Suhteessa Y:hyn X on halvempi, mutta sen käyttökustannukset ovat korkeammat.
    In comparison with Y / With respect to Y, X is cheaper, but its operating costs are higher.
  9. stance, position, attitude (towards something)

Declension
Inflection of suhde (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)
nominative suhde suhteet
genitive suhteen suhteiden
suhteitten
partitive suhdetta suhteita
illative suhteeseen suhteisiin
suhteihin
singular plural
nominative suhde suhteet
accusative nom. suhde suhteet
gen. suhteen
genitive suhteen suhteiden
suhteitten
partitive suhdetta suhteita
inessive suhteessa suhteissa
elative suhteesta suhteista
illative suhteeseen suhteisiin
suhteihin
adessive suhteella suhteilla
ablative suhteelta suhteilta
allative suhteelle suhteille
essive suhteena suhteina
translative suhteeksi suhteiksi
abessive suhteetta suhteitta
instructive — suhtein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of suhde (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative suhteeni suhteeni
accusative nom. suhteeni suhteeni
gen. suhteeni
genitive suhteeni suhteideni
suhteitteni
partitive suhdettani suhteitani
inessive suhteessani suhteissani
elative suhteestani suhteistani
illative suhteeseeni suhteisiini
suhteihini
adessive suhteellani suhteillani
ablative suhteeltani suhteiltani
allative suhteelleni suhteilleni
essive suhteenani suhteinani
translative suhteekseni suhteikseni
abessive suhteettani suhteittani
instructive — —
comitative — suhteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative suhteesi suhteesi
accusative nom. suhteesi suhteesi
gen. suhteesi
genitive suhteesi suhteidesi
suhteittesi
partitive suhdettasi suhteitasi
inessive suhteessasi suhteissasi
elative suhteestasi suhteistasi
illative suhteeseesi suhteisiisi
suhteihisi
adessive suhteellasi suhteillasi
ablative suhteeltasi suhteiltasi
allative suhteellesi suhteillesi
essive suhteenasi suhteinasi
translative suhteeksesi suhteiksesi
abessive suhteettasi suhteittasi
instructive — —
comitative — suhteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative suhteemme suhteemme
accusative nom. suhteemme suhteemme
gen. suhteemme
genitive suhteemme suhteidemme
suhteittemme
partitive suhdettamme suhteitamme
inessive suhteessamme suhteissamme
elative suhteestamme suhteistamme
illative suhteeseemme suhteisiimme
suhteihimme
adessive suhteellamme suhteillamme
ablative suhteeltamme suhteiltamme
allative suhteellemme suhteillemme
essive suhteenamme suhteinamme
translative suhteeksemme suhteiksemme
abessive suhteettamme suhteittamme
instructive — —
comitative — suhteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative suhteenne suhteenne
accusative nom. suhteenne suhteenne
gen. suhteenne
genitive suhteenne suhteidenne
suhteittenne
partitive suhdettanne suhteitanne
inessive suhteessanne suhteissanne
elative suhteestanne suhteistanne
illative suhteeseenne suhteisiinne
suhteihinne
adessive suhteellanne suhteillanne
ablative suhteeltanne suhteiltanne
allative suhteellenne suhteillenne
essive suhteenanne suhteinanne
translative suhteeksenne suhteiksenne
abessive suhteettanne suhteittanne
instructive — —
comitative — suhteinenne
third-person possessor
singular plural
nominative suhteensa suhteensa
accusative nom. suhteensa suhteensa
gen. suhteensa
genitive suhteensa suhteidensa
suhteittensa
partitive suhdettaan
suhdettansa		 suhteitaan
suhteitansa
inessive suhteessaan
suhteessansa		 suhteissaan
suhteissansa
elative suhteestaan
suhteestansa		 suhteistaan
suhteistansa
illative suhteeseensa suhteisiinsa
suhteihinsa
adessive suhteellaan
suhteellansa		 suhteillaan
suhteillansa
ablative suhteeltaan
suhteeltansa		 suhteiltaan
suhteiltansa
allative suhteelleen
suhteellensa		 suhteilleen
suhteillensa
essive suhteenaan
suhteenansa		 suhteinaan
suhteinansa
translative suhteekseen
suhteeksensa		 suhteikseen
suhteiksensa
abessive suhteettaan
suhteettansa		 suhteittaan
suhteittansa
instructive — —
comitative — suhteineen
suhteinensa

Derived terms
compounds

Descendants
  • → Estonian: suhe
  • → Ingrian: suhe

Further reading
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.