sovittaminen

Finnish

Etymology

sovittaa +‎ -minen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈsoʋitːɑminen/, [ˈs̠o̞ʋit̪ˌt̪ɑ̝mine̞n]
  • Rhymes: -ɑminen
  • Syllabification(key): so‧vit‧ta‧mi‧nen

Noun

sovittaminen

  1. verbal noun of sovittaa
    1. adaptation (process of adapting an artistic work from a different medium, such as from drama to cinema)
    2. (music) arrangement (process of adapting a musical piece to another set of instruments)

Declension
Inflection of sovittaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative sovittaminen sovittamiset
genitive sovittamisen sovittamisten
sovittamisien
partitive sovittamista sovittamisia
illative sovittamiseen sovittamisiin
singular plural
nominative sovittaminen sovittamiset
accusative nom. sovittaminen sovittamiset
gen. sovittamisen
genitive sovittamisen sovittamisten
sovittamisien
partitive sovittamista sovittamisia
inessive sovittamisessa sovittamisissa
elative sovittamisesta sovittamisista
illative sovittamiseen sovittamisiin
adessive sovittamisella sovittamisilla
ablative sovittamiselta sovittamisilta
allative sovittamiselle sovittamisille
essive sovittamisena sovittamisina
translative sovittamiseksi sovittamisiksi
abessive sovittamisetta sovittamisitta
instructive — sovittamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of sovittaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative sovittamiseni sovittamiseni
accusative nom. sovittamiseni sovittamiseni
gen. sovittamiseni
genitive sovittamiseni sovittamisteni
sovittamisieni
partitive sovittamistani sovittamisiani
inessive sovittamisessani sovittamisissani
elative sovittamisestani sovittamisistani
illative sovittamiseeni sovittamisiini
adessive sovittamisellani sovittamisillani
ablative sovittamiseltani sovittamisiltani
allative sovittamiselleni sovittamisilleni
essive sovittamisenani sovittamisinani
translative sovittamisekseni sovittamisikseni
abessive sovittamisettani sovittamisittani
instructive — —
comitative — sovittamisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative sovittamisesi sovittamisesi
accusative nom. sovittamisesi sovittamisesi
gen. sovittamisesi
genitive sovittamisesi sovittamistesi
sovittamisiesi
partitive sovittamistasi sovittamisiasi
inessive sovittamisessasi sovittamisissasi
elative sovittamisestasi sovittamisistasi
illative sovittamiseesi sovittamisiisi
adessive sovittamisellasi sovittamisillasi
ablative sovittamiseltasi sovittamisiltasi
allative sovittamisellesi sovittamisillesi
essive sovittamisenasi sovittamisinasi
translative sovittamiseksesi sovittamisiksesi
abessive sovittamisettasi sovittamisittasi
instructive — —
comitative — sovittamisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative sovittamisemme sovittamisemme
accusative nom. sovittamisemme sovittamisemme
gen. sovittamisemme
genitive sovittamisemme sovittamistemme
sovittamisiemme
partitive sovittamistamme sovittamisiamme
inessive sovittamisessamme sovittamisissamme
elative sovittamisestamme sovittamisistamme
illative sovittamiseemme sovittamisiimme
adessive sovittamisellamme sovittamisillamme
ablative sovittamiseltamme sovittamisiltamme
allative sovittamisellemme sovittamisillemme
essive sovittamisenamme sovittamisinamme
translative sovittamiseksemme sovittamisiksemme
abessive sovittamisettamme sovittamisittamme
instructive — —
comitative — sovittamisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative sovittamisenne sovittamisenne
accusative nom. sovittamisenne sovittamisenne
gen. sovittamisenne
genitive sovittamisenne sovittamistenne
sovittamisienne
partitive sovittamistanne sovittamisianne
inessive sovittamisessanne sovittamisissanne
elative sovittamisestanne sovittamisistanne
illative sovittamiseenne sovittamisiinne
adessive sovittamisellanne sovittamisillanne
ablative sovittamiseltanne sovittamisiltanne
allative sovittamisellenne sovittamisillenne
essive sovittamisenanne sovittamisinanne
translative sovittamiseksenne sovittamisiksenne
abessive sovittamisettanne sovittamisittanne
instructive — —
comitative — sovittamisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative sovittamisensa sovittamisensa
accusative nom. sovittamisensa sovittamisensa
gen. sovittamisensa
genitive sovittamisensa sovittamistensa
sovittamisiensa
partitive sovittamistaan
sovittamistansa		 sovittamisiaan
sovittamisiansa
inessive sovittamisessaan
sovittamisessansa		 sovittamisissaan
sovittamisissansa
elative sovittamisestaan
sovittamisestansa		 sovittamisistaan
sovittamisistansa
illative sovittamiseensa sovittamisiinsa
adessive sovittamisellaan
sovittamisellansa		 sovittamisillaan
sovittamisillansa
ablative sovittamiseltaan
sovittamiseltansa		 sovittamisiltaan
sovittamisiltansa
allative sovittamiselleen
sovittamisellensa		 sovittamisilleen
sovittamisillensa
essive sovittamisenaan
sovittamisenansa		 sovittamisinaan
sovittamisinansa
translative sovittamisekseen
sovittamiseksensa		 sovittamisikseen
sovittamisiksensa
abessive sovittamisettaan
sovittamisettansa		 sovittamisittaan
sovittamisittansa
instructive — —
comitative — sovittamisineen
sovittamisinensa

Derived terms
compounds
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.