soittulehti

Ingrian

Etymology

From soittu (instrument) + lehti (leaf).

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈsoi̯tːuˌlehti/, [ˈs̠o̞i̯tːŭˌlʲe̞htʲ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈsoi̯tːuˌlehti/, [ˈʃo̞i̯tːuˌle̞hti]
  • Rhymes: -ehtʲ, -ehti
  • Hyphenation: soit‧tu‧leh‧ti

Noun

soittulehti

  1. leaflute

Declension

Declension of soittulehti (type 5/lehti, t- gradation)
singular plural
nominative soittulehti soittulehet
genitive soittulehen soittulehtiin, soittulehtilöin
partitive soittulehtiä soittulehtijä, soittulehtilöjä
illative soittulehtee soittulehtii, soittulehtilöihe
inessive soittulehes soittulehis, soittulehtilöis
elative soittulehest soittulehist, soittulehtilöist
allative soittulehelle soittulehille, soittulehtilöille
adessive soittulehel soittulehil, soittulehtilöil
ablative soittulehelt soittulehilt, soittulehtilöilt
translative soittuleheks soittulehiks, soittulehtilöiks
essive soittulehtennä, soittulehteen soittulehtinnä, soittulehtilöinnä, soittulehtiin, soittulehtilöin
exessive1) soittulehtent soittulehtint, soittulehtilöint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 537
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.