soitteleminen

Finnish

Etymology

soitella + -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈsoi̯tːeleminen/, [ˈs̠o̞i̯t̪ːe̞ˌle̞mine̞n]
  • Rhymes: -eminen
  • Syllabification(key): soit‧te‧le‧mi‧nen

Noun

soitteleminen

  1. verbal noun of soitella
    1. playing music leisurely or lightheartedly
    2. repeatedly making phone calls

Declension

Inflection of soitteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative soitteleminen soittelemiset
genitive soittelemisen soittelemisten
soittelemisien
partitive soittelemista soittelemisia
illative soittelemiseen soittelemisiin
singular plural
nominative soitteleminen soittelemiset
accusative nom. soitteleminen soittelemiset
gen. soittelemisen
genitive soittelemisen soittelemisten
soittelemisien
partitive soittelemista soittelemisia
inessive soittelemisessa soittelemisissa
elative soittelemisesta soittelemisista
illative soittelemiseen soittelemisiin
adessive soittelemisella soittelemisilla
ablative soittelemiselta soittelemisilta
allative soittelemiselle soittelemisille
essive soittelemisena soittelemisina
translative soittelemiseksi soittelemisiksi
instructive soittelemisin
abessive soittelemisetta soittelemisitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of soitteleminen (type nainen)
first-person singular possessor
singular plural
nominative soittelemiseni soittelemiseni
accusative nom. soittelemiseni soittelemiseni
gen. soittelemiseni
genitive soittelemiseni soittelemisteni
soittelemisieni
partitive soittelemistani soittelemisiani
inessive soittelemisessani soittelemisissani
elative soittelemisestani soittelemisistani
illative soittelemiseeni soittelemisiini
adessive soittelemisellani soittelemisillani
ablative soittelemiseltani soittelemisiltani
allative soittelemiselleni soittelemisilleni
essive soittelemisenani soittelemisinani
translative soittelemisekseni soittelemisikseni
instructive
abessive soittelemisettani soittelemisittani
comitative soittelemisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative soittelemisesi soittelemisesi
accusative nom. soittelemisesi soittelemisesi
gen. soittelemisesi
genitive soittelemisesi soittelemistesi
soittelemisiesi
partitive soittelemistasi soittelemisiasi
inessive soittelemisessasi soittelemisissasi
elative soittelemisestasi soittelemisistasi
illative soittelemiseesi soittelemisiisi
adessive soittelemisellasi soittelemisillasi
ablative soittelemiseltasi soittelemisiltasi
allative soittelemisellesi soittelemisillesi
essive soittelemisenasi soittelemisinasi
translative soittelemiseksesi soittelemisiksesi
instructive
abessive soittelemisettasi soittelemisittasi
comitative soittelemisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative soittelemisemme soittelemisemme
accusative nom. soittelemisemme soittelemisemme
gen. soittelemisemme
genitive soittelemisemme soittelemistemme
soittelemisiemme
partitive soittelemistamme soittelemisiamme
inessive soittelemisessamme soittelemisissamme
elative soittelemisestamme soittelemisistamme
illative soittelemiseemme soittelemisiimme
adessive soittelemisellamme soittelemisillamme
ablative soittelemiseltamme soittelemisiltamme
allative soittelemisellemme soittelemisillemme
essive soittelemisenamme soittelemisinamme
translative soittelemiseksemme soittelemisiksemme
instructive
abessive soittelemisettamme soittelemisittamme
comitative soittelemisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative soittelemisenne soittelemisenne
accusative nom. soittelemisenne soittelemisenne
gen. soittelemisenne
genitive soittelemisenne soittelemistenne
soittelemisienne
partitive soittelemistanne soittelemisianne
inessive soittelemisessanne soittelemisissanne
elative soittelemisestanne soittelemisistanne
illative soittelemiseenne soittelemisiinne
adessive soittelemisellanne soittelemisillanne
ablative soittelemiseltanne soittelemisiltanne
allative soittelemisellenne soittelemisillenne
essive soittelemisenanne soittelemisinanne
translative soittelemiseksenne soittelemisiksenne
instructive
abessive soittelemisettanne soittelemisittanne
comitative soittelemisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative soittelemisensa soittelemisensa
accusative nom. soittelemisensa soittelemisensa
gen. soittelemisensa
genitive soittelemisensa soittelemistensa
soittelemisiensa
partitive soittelemistaan
soittelemistansa
soittelemisiaan
soittelemisiansa
inessive soittelemisessaan
soittelemisessansa
soittelemisissaan
soittelemisissansa
elative soittelemisestaan
soittelemisestansa
soittelemisistaan
soittelemisistansa
illative soittelemiseensa soittelemisiinsa
adessive soittelemisellaan
soittelemisellansa
soittelemisillaan
soittelemisillansa
ablative soittelemiseltaan
soittelemiseltansa
soittelemisiltaan
soittelemisiltansa
allative soittelemiselleen
soittelemisellensa
soittelemisilleen
soittelemisillensa
essive soittelemisenaan
soittelemisenansa
soittelemisinaan
soittelemisinansa
translative soittelemisekseen
soittelemiseksensa
soittelemisikseen
soittelemisiksensa
instructive
abessive soittelemisettaan
soittelemisettansa
soittelemisittaan
soittelemisittansa
comitative soittelemisineen
soittelemisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.