sliivi

Ingrian

Kolt sliiviä.

Etymology

Borrowed from Russian слива (sliva).

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈsliːʋi/, [ˈs̠lʲiːʋʲ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈsliːʋi/, [ˈʃlʲiːʋi]
  • Rhymes: -iːʋʲ, -iːʋi
  • Hyphenation: slii‧vi

Noun

sliivi

  1. plum

Declension

Declension of sliivi (type 5/vahti, no gradation)
singular plural
nominative sliivi sliivit
genitive sliivin sliiviin, sliivilöin
partitive sliiviä sliivijä, sliivilöjä
illative sliivii sliivii, sliivilöihe
inessive sliiviis sliiviis, sliivilöis
elative sliivist sliiviist, sliivilöist
allative sliiville sliiviille, sliivilöille
adessive sliiviil sliiviil, sliivilöil
ablative sliivilt sliiviilt, sliivilöilt
translative sliiviks sliiviiks, sliivilöiks
essive sliivinnä, sliiviin sliiviinnä, sliivilöinnä, sliiviin, sliivilöin
exessive1) sliivint sliiviint, sliivilöint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 534
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.