rei'itin

Finnish

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈrei̯.itin/, [ˈre̞i̯.it̪in]
  • Rhymes: -ei.itin
  • Syllabification(key): rei‧i‧tin

Etymology 1

rei’ittää +‎ -in

Noun

rei’itin

  1. hole punch (office tool)
Declension
Inflection of rei’itin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)
nominative rei’itin rei’ittimet
genitive rei’ittimen rei’ittimien
rei’itinten
partitive rei’itintä rei’ittimiä
illative rei’ittimeen rei’ittimiin
singular plural
nominative rei’itin rei’ittimet
accusative nom. rei’itin rei’ittimet
gen. rei’ittimen
genitive rei’ittimen rei’ittimien
rei’itinten
partitive rei’itintä rei’ittimiä
inessive rei’ittimessä rei’ittimissä
elative rei’ittimestä rei’ittimistä
illative rei’ittimeen rei’ittimiin
adessive rei’ittimellä rei’ittimillä
ablative rei’ittimeltä rei’ittimiltä
allative rei’ittimelle rei’ittimille
essive rei’ittimenä rei’ittiminä
translative rei’ittimeksi rei’ittimiksi
abessive rei’ittimettä rei’ittimittä
instructive — rei’ittimin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of rei’itin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative rei’ittimeni rei’ittimeni
accusative nom. rei’ittimeni rei’ittimeni
gen. rei’ittimeni
genitive rei’ittimeni rei’ittimieni
rei’itinteni
partitive rei’itintäni rei’ittimiäni
inessive rei’ittimessäni rei’ittimissäni
elative rei’ittimestäni rei’ittimistäni
illative rei’ittimeeni rei’ittimiini
adessive rei’ittimelläni rei’ittimilläni
ablative rei’ittimeltäni rei’ittimiltäni
allative rei’ittimelleni rei’ittimilleni
essive rei’ittimenäni rei’ittiminäni
translative rei’ittimekseni rei’ittimikseni
abessive rei’ittimettäni rei’ittimittäni
instructive — —
comitative — rei’ittimineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative rei’ittimesi rei’ittimesi
accusative nom. rei’ittimesi rei’ittimesi
gen. rei’ittimesi
genitive rei’ittimesi rei’ittimiesi
rei’itintesi
partitive rei’itintäsi rei’ittimiäsi
inessive rei’ittimessäsi rei’ittimissäsi
elative rei’ittimestäsi rei’ittimistäsi
illative rei’ittimeesi rei’ittimiisi
adessive rei’ittimelläsi rei’ittimilläsi
ablative rei’ittimeltäsi rei’ittimiltäsi
allative rei’ittimellesi rei’ittimillesi
essive rei’ittimenäsi rei’ittiminäsi
translative rei’ittimeksesi rei’ittimiksesi
abessive rei’ittimettäsi rei’ittimittäsi
instructive — —
comitative — rei’ittiminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative rei’ittimemme rei’ittimemme
accusative nom. rei’ittimemme rei’ittimemme
gen. rei’ittimemme
genitive rei’ittimemme rei’ittimiemme
rei’itintemme
partitive rei’itintämme rei’ittimiämme
inessive rei’ittimessämme rei’ittimissämme
elative rei’ittimestämme rei’ittimistämme
illative rei’ittimeemme rei’ittimiimme
adessive rei’ittimellämme rei’ittimillämme
ablative rei’ittimeltämme rei’ittimiltämme
allative rei’ittimellemme rei’ittimillemme
essive rei’ittimenämme rei’ittiminämme
translative rei’ittimeksemme rei’ittimiksemme
abessive rei’ittimettämme rei’ittimittämme
instructive — —
comitative — rei’ittiminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative rei’ittimenne rei’ittimenne
accusative nom. rei’ittimenne rei’ittimenne
gen. rei’ittimenne
genitive rei’ittimenne rei’ittimienne
rei’itintenne
partitive rei’itintänne rei’ittimiänne
inessive rei’ittimessänne rei’ittimissänne
elative rei’ittimestänne rei’ittimistänne
illative rei’ittimeenne rei’ittimiinne
adessive rei’ittimellänne rei’ittimillänne
ablative rei’ittimeltänne rei’ittimiltänne
allative rei’ittimellenne rei’ittimillenne
essive rei’ittimenänne rei’ittiminänne
translative rei’ittimeksenne rei’ittimiksenne
abessive rei’ittimettänne rei’ittimittänne
instructive — —
comitative — rei’ittiminenne
third-person possessor
singular plural
nominative rei’ittimensä rei’ittimensä
accusative nom. rei’ittimensä rei’ittimensä
gen. rei’ittimensä
genitive rei’ittimensä rei’ittimiensä
rei’itintensä
partitive rei’itintään
rei’itintänsä		 rei’ittimiään
rei’ittimiänsä
inessive rei’ittimessään
rei’ittimessänsä		 rei’ittimissään
rei’ittimissänsä
elative rei’ittimestään
rei’ittimestänsä		 rei’ittimistään
rei’ittimistänsä
illative rei’ittimeensä rei’ittimiinsä
adessive rei’ittimellään
rei’ittimellänsä		 rei’ittimillään
rei’ittimillänsä
ablative rei’ittimeltään
rei’ittimeltänsä		 rei’ittimiltään
rei’ittimiltänsä
allative rei’ittimelleen
rei’ittimellensä		 rei’ittimilleen
rei’ittimillensä
essive rei’ittimenään
rei’ittimenänsä		 rei’ittiminään
rei’ittiminänsä
translative rei’ittimekseen
rei’ittimeksensä		 rei’ittimikseen
rei’ittimiksensä
abessive rei’ittimettään
rei’ittimettänsä		 rei’ittimittään
rei’ittimittänsä
instructive — —
comitative — rei’ittimineen
rei’ittiminensä

Verb

rei’itin

  1. first-person singular past indicative of rei’ittää
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.