pirstoutuminen

Finnish

Etymology

pirstoutua +‎ -minen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈpirstou̯tuminen/, [ˈpirs̠to̞u̯ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): pirs‧tou‧tu‧mi‧nen

Noun

pirstoutuminen

  1. verbal noun of pirstoutua
    1. shattering, sharding (becoming shattered)

Declension
Inflection of pirstoutuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative pirstoutuminen pirstoutumiset
genitive pirstoutumisen pirstoutumisten
pirstoutumisien
partitive pirstoutumista pirstoutumisia
illative pirstoutumiseen pirstoutumisiin
singular plural
nominative pirstoutuminen pirstoutumiset
accusative nom. pirstoutuminen pirstoutumiset
gen. pirstoutumisen
genitive pirstoutumisen pirstoutumisten
pirstoutumisien
partitive pirstoutumista pirstoutumisia
inessive pirstoutumisessa pirstoutumisissa
elative pirstoutumisesta pirstoutumisista
illative pirstoutumiseen pirstoutumisiin
adessive pirstoutumisella pirstoutumisilla
ablative pirstoutumiselta pirstoutumisilta
allative pirstoutumiselle pirstoutumisille
essive pirstoutumisena pirstoutumisina
translative pirstoutumiseksi pirstoutumisiksi
instructive — pirstoutumisin
abessive pirstoutumisetta pirstoutumisitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of pirstoutuminen (type nainen)
first-person singular possessor
singular plural
nominative pirstoutumiseni pirstoutumiseni
accusative nom. pirstoutumiseni pirstoutumiseni
gen. pirstoutumiseni
genitive pirstoutumiseni pirstoutumisteni
pirstoutumisieni
partitive pirstoutumistani pirstoutumisiani
inessive pirstoutumisessani pirstoutumisissani
elative pirstoutumisestani pirstoutumisistani
illative pirstoutumiseeni pirstoutumisiini
adessive pirstoutumisellani pirstoutumisillani
ablative pirstoutumiseltani pirstoutumisiltani
allative pirstoutumiselleni pirstoutumisilleni
essive pirstoutumisenani pirstoutumisinani
translative pirstoutumisekseni pirstoutumisikseni
instructive — —
abessive pirstoutumisettani pirstoutumisittani
comitative — pirstoutumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative pirstoutumisesi pirstoutumisesi
accusative nom. pirstoutumisesi pirstoutumisesi
gen. pirstoutumisesi
genitive pirstoutumisesi pirstoutumistesi
pirstoutumisiesi
partitive pirstoutumistasi pirstoutumisiasi
inessive pirstoutumisessasi pirstoutumisissasi
elative pirstoutumisestasi pirstoutumisistasi
illative pirstoutumiseesi pirstoutumisiisi
adessive pirstoutumisellasi pirstoutumisillasi
ablative pirstoutumiseltasi pirstoutumisiltasi
allative pirstoutumisellesi pirstoutumisillesi
essive pirstoutumisenasi pirstoutumisinasi
translative pirstoutumiseksesi pirstoutumisiksesi
instructive — —
abessive pirstoutumisettasi pirstoutumisittasi
comitative — pirstoutumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative pirstoutumisemme pirstoutumisemme
accusative nom. pirstoutumisemme pirstoutumisemme
gen. pirstoutumisemme
genitive pirstoutumisemme pirstoutumistemme
pirstoutumisiemme
partitive pirstoutumistamme pirstoutumisiamme
inessive pirstoutumisessamme pirstoutumisissamme
elative pirstoutumisestamme pirstoutumisistamme
illative pirstoutumiseemme pirstoutumisiimme
adessive pirstoutumisellamme pirstoutumisillamme
ablative pirstoutumiseltamme pirstoutumisiltamme
allative pirstoutumisellemme pirstoutumisillemme
essive pirstoutumisenamme pirstoutumisinamme
translative pirstoutumiseksemme pirstoutumisiksemme
instructive — —
abessive pirstoutumisettamme pirstoutumisittamme
comitative — pirstoutumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative pirstoutumisenne pirstoutumisenne
accusative nom. pirstoutumisenne pirstoutumisenne
gen. pirstoutumisenne
genitive pirstoutumisenne pirstoutumistenne
pirstoutumisienne
partitive pirstoutumistanne pirstoutumisianne
inessive pirstoutumisessanne pirstoutumisissanne
elative pirstoutumisestanne pirstoutumisistanne
illative pirstoutumiseenne pirstoutumisiinne
adessive pirstoutumisellanne pirstoutumisillanne
ablative pirstoutumiseltanne pirstoutumisiltanne
allative pirstoutumisellenne pirstoutumisillenne
essive pirstoutumisenanne pirstoutumisinanne
translative pirstoutumiseksenne pirstoutumisiksenne
instructive — —
abessive pirstoutumisettanne pirstoutumisittanne
comitative — pirstoutumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative pirstoutumisensa pirstoutumisensa
accusative nom. pirstoutumisensa pirstoutumisensa
gen. pirstoutumisensa
genitive pirstoutumisensa pirstoutumistensa
pirstoutumisiensa
partitive pirstoutumistaan
pirstoutumistansa		 pirstoutumisiaan
pirstoutumisiansa
inessive pirstoutumisessaan
pirstoutumisessansa		 pirstoutumisissaan
pirstoutumisissansa
elative pirstoutumisestaan
pirstoutumisestansa		 pirstoutumisistaan
pirstoutumisistansa
illative pirstoutumiseensa pirstoutumisiinsa
adessive pirstoutumisellaan
pirstoutumisellansa		 pirstoutumisillaan
pirstoutumisillansa
ablative pirstoutumiseltaan
pirstoutumiseltansa		 pirstoutumisiltaan
pirstoutumisiltansa
allative pirstoutumiselleen
pirstoutumisellensa		 pirstoutumisilleen
pirstoutumisillensa
essive pirstoutumisenaan
pirstoutumisenansa		 pirstoutumisinaan
pirstoutumisinansa
translative pirstoutumisekseen
pirstoutumiseksensa		 pirstoutumisikseen
pirstoutumisiksensa
instructive — —
abessive pirstoutumisettaan
pirstoutumisettansa		 pirstoutumisittaan
pirstoutumisittansa
comitative — pirstoutumisineen
pirstoutumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.