oppihua

Ingrian

Etymology

From oppia (“to learn”) +‎ -hua.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈopːihuɑ/, [ˈo̞pːĭˌhuɑ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈopːihuɑ/, [ˈo̞pːiˌhuɑ]
  • Rhymes: -uɑ
  • Hyphenation: op‧pi‧hu‧a

Verb

oppihua

  1. (transitive) to learn
    • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 7:
      Kuin inmihiset oppihuivat löytämää poolija päyvyttä mööt.
      How people learned to find the way by means of the Sun.
  2. (transitive) to study
    • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 2:
      Praavittajes, mikä oli tehty SNK ja ÇKVKP(b) postanovlenijan osoituksiin mukkaa, möö pyrkisimmä antaa enemmän sistematiceskoit geografiakartan oppihumist i saavva enemmän kuvittamist, tolkkua saamist, populjarnostia i meelyttävvää izloƶenia.
      While editing, which was done according to the advice of the decrees of SNK and ÇKVKP(b), we would strive to give more systematic geographical maps to study and to get more illustrations to understand, popularity and pleasant statements.

Conjugation
Conjugation of oppihua (type 1/ampua, no gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular oppihun en oppihu 1st singular oon oppihunt, oon oppihunut en oo oppihunt, en oo oppihunut
2nd singular oppihut et oppihu 2nd singular oot oppihunt, oot oppihunut et oo oppihunt, et oo oppihunut
3rd singular oppihuu ei oppihu 3rd singular ono oppihunt, ono oppihunut ei oo oppihunt, ei oo oppihunut
1st plural oppihumma emmä oppihu 1st plural oomma oppihunneet emmä oo oppihunneet
2nd plural oppihutta että oppihu 2nd plural ootta oppihunneet että oo oppihunneet
3rd plural oppihuut1), oppihuvat2), oppihuttaa evät oppihu, ei oppihuta 3rd plural ovat oppihunneet evät oo oppihunneet, ei oo oppihuttu
impersonal oppihuttaa ei oppihuta impersonal ono oppihuttu ei oo oppihuttu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular oppihuin en oppihunt, en oppihunut 1st singular olin oppihunt, olin oppihunut en olt oppihunt, en olt oppihunut
2nd singular oppihuit et oppihunt, et oppihunut 2nd singular olit oppihunt, olit oppihunut et olt oppihunt, et olt oppihunut
3rd singular oppihui ei oppihunt, ei oppihunut 3rd singular oli oppihunt, oli oppihunut ei olt oppihunt, ei olt oppihunut
1st plural oppihuimma emmä oppihunneet 1st plural olimma oppihunneet emmä olleet oppihunneet
2nd plural oppihuitta että oppihunneet 2nd plural olitta oppihunneet että olleet oppihunneet
3rd plural oppihuit1), oppihuivat2), oppihuttii evät oppihunneet, ei oppihuttu 3rd plural olivat oppihunneet evät olleet oppihunneet, ei olt oppihuttu
impersonal oppihuttii ei oppihuttu impersonal oli oppihuttu ei olt oppihuttu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular oppihuisin en oppihuis 1st singular olisin oppihunt, olisin oppihunut en olis oppihunt, en olis oppihunut
2nd singular oppihuisit, oppihuist1) et oppihuis 2nd singular olisit oppihunt, olisit oppihunut et olis oppihunt, et olis oppihunut
3rd singular oppihuis ei oppihuis 3rd singular olis oppihunt, olis oppihunut ei olis oppihunt, ei olis oppihunut
1st plural oppihuisimma emmä oppihuis 1st plural olisimma oppihunneet emmä olis oppihunneet
2nd plural oppihuisitta että oppihuis 2nd plural olisitta oppihunneet että olis oppihunneet
3rd plural oppihuisiit1), oppihuisivat2), oppihuttais evät oppihuis, ei oppihuttais 3rd plural olisivat oppihunneet evät olis oppihunneet, ei olis oppihuttu
impersonal oppihuttais ei oppihuttais impersonal olis oppihuttu ei olis oppihuttu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular oppihu elä oppihu 2nd singular oo oppihunt, oo oppihunut elä oo oppihunt, elä oo oppihunut
3rd singular oppihukkoo elköö oppihuko 3rd singular olkoo oppihunt, olkoo oppihunut elköö olko oppihunt, elköö olko oppihunut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural oppihukkaa elkää oppihuko 2nd plural olkaa oppihunneet elkää olko oppihunneet
3rd plural oppihukkoot elkööt oppihuko, elköö oppihuttako 3rd plural olkoot oppihunneet elkööt olko oppihunneet, elköö olko oppihuttu
impersonal oppihuttakoo elköö oppihuttako impersonal olkoo oppihuttu elköö olko oppihuttu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular oppihunen en oppihune
2nd singular oppihunet et oppihune
3rd singular oppihunnoo ei oppihune
1st plural oppihunemma emmä oppihune
2nd plural oppihunetta että oppihune
3rd plural oppihunnoot evät oppihune, ei oppihuttane
impersonal oppihuttanoo ei oppihuttane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st oppihua present oppihuva oppihuttava
2nd inessive oppihues past oppihunt, oppihunut oppihuttu
instructive oppihuen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (oppihukkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative oppihummaa
inessive oppihumas
elative oppihumast
abessive oppihumata
4th nominative oppihumiin
partitive oppihumista, oppihumist

Derived terms

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 365
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.