omenanraakeli
Ingrian
Omenanraakelit.
Pronunciation
- (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈomenɑnˌrɑːkeli/, [ˈo̞me̞nɑnˌrɑːke̞lʲ]
- (Soikkola) IPA(key): /ˈomeːnɑnˌrɑːkeli/, [ˈo̞mˑe̝ːnɑnˌrɑːɡ̊e̞lʲi]
- Rhymes: -ɑːkelʲ, -ɑːkeli
- Hyphenation: o‧me‧nan‧raa‧ke‧li
Declension
| Declension of omenanraakeli (type 5/vahti, no gradation, gemination) | ||
|---|---|---|
| singular | plural | |
| nominative | omenanraakeli | omenanraakelit |
| genitive | omenanraakelin | omenanraakelliin, omenanraakeliloin |
| partitive | omenanraakellia | omenanraakelija, omenanraakeliloja |
| illative | omenanraakellii | omenanraakellii, omenanraakeliloihe |
| inessive | omenanraakelis | omenanraakeliis, omenanraakelilois |
| elative | omenanraakelist | omenanraakeliist, omenanraakeliloist |
| allative | omenanraakelille | omenanraakeliille, omenanraakeliloille |
| adessive | omenanraakelil | omenanraakeliil, omenanraakeliloil |
| ablative | omenanraakelilt | omenanraakeliilt, omenanraakeliloilt |
| translative | omenanraakeliks | omenanraakeliiks, omenanraakeliloiks |
| essive | omenanraakelinna, omenanraakelliin | omenanraakeliinna, omenanraakeliloinna, omenanraakelliin, omenanraakeliloin |
| exessive1) | omenanraakelint | omenanraakeliint, omenanraakeliloint |
| 1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive. | ||
References
- Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 470
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.