omavaltainen

Finnish

Etymology

oma +‎ valta +‎ -inen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈomɑˌʋɑltɑi̯nen/, [ˈo̞mɑ̝ˌʋɑ̝l̪t̪ɑ̝i̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑltɑinen
  • Syllabification(key): o‧ma‧val‧tai‧nen

Adjective

omavaltainen (comparative omavaltaisempi, superlative omavaltaisin)

  1. arbitrary, independent, headstrong, high-handed

Declension
Inflection of omavaltainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative omavaltainen omavaltaiset
genitive omavaltaisen omavaltaisten
omavaltaisien
partitive omavaltaista omavaltaisia
illative omavaltaiseen omavaltaisiin
singular plural
nominative omavaltainen omavaltaiset
accusative nom. omavaltainen omavaltaiset
gen. omavaltaisen
genitive omavaltaisen omavaltaisten
omavaltaisien
partitive omavaltaista omavaltaisia
inessive omavaltaisessa omavaltaisissa
elative omavaltaisesta omavaltaisista
illative omavaltaiseen omavaltaisiin
adessive omavaltaisella omavaltaisilla
ablative omavaltaiselta omavaltaisilta
allative omavaltaiselle omavaltaisille
essive omavaltaisena omavaltaisina
translative omavaltaiseksi omavaltaisiksi
abessive omavaltaisetta omavaltaisitta
instructive — omavaltaisin
comitative — omavaltaisine
Possessive forms of omavaltainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative omavaltaiseni omavaltaiseni
accusative nom. omavaltaiseni omavaltaiseni
gen. omavaltaiseni
genitive omavaltaiseni omavaltaisteni
omavaltaisieni
partitive omavaltaistani omavaltaisiani
inessive omavaltaisessani omavaltaisissani
elative omavaltaisestani omavaltaisistani
illative omavaltaiseeni omavaltaisiini
adessive omavaltaisellani omavaltaisillani
ablative omavaltaiseltani omavaltaisiltani
allative omavaltaiselleni omavaltaisilleni
essive omavaltaisenani omavaltaisinani
translative omavaltaisekseni omavaltaisikseni
abessive omavaltaisettani omavaltaisittani
instructive — —
comitative — omavaltaisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative omavaltaisesi omavaltaisesi
accusative nom. omavaltaisesi omavaltaisesi
gen. omavaltaisesi
genitive omavaltaisesi omavaltaistesi
omavaltaisiesi
partitive omavaltaistasi omavaltaisiasi
inessive omavaltaisessasi omavaltaisissasi
elative omavaltaisestasi omavaltaisistasi
illative omavaltaiseesi omavaltaisiisi
adessive omavaltaisellasi omavaltaisillasi
ablative omavaltaiseltasi omavaltaisiltasi
allative omavaltaisellesi omavaltaisillesi
essive omavaltaisenasi omavaltaisinasi
translative omavaltaiseksesi omavaltaisiksesi
abessive omavaltaisettasi omavaltaisittasi
instructive — —
comitative — omavaltaisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative omavaltaisemme omavaltaisemme
accusative nom. omavaltaisemme omavaltaisemme
gen. omavaltaisemme
genitive omavaltaisemme omavaltaistemme
omavaltaisiemme
partitive omavaltaistamme omavaltaisiamme
inessive omavaltaisessamme omavaltaisissamme
elative omavaltaisestamme omavaltaisistamme
illative omavaltaiseemme omavaltaisiimme
adessive omavaltaisellamme omavaltaisillamme
ablative omavaltaiseltamme omavaltaisiltamme
allative omavaltaisellemme omavaltaisillemme
essive omavaltaisenamme omavaltaisinamme
translative omavaltaiseksemme omavaltaisiksemme
abessive omavaltaisettamme omavaltaisittamme
instructive — —
comitative — omavaltaisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative omavaltaisenne omavaltaisenne
accusative nom. omavaltaisenne omavaltaisenne
gen. omavaltaisenne
genitive omavaltaisenne omavaltaistenne
omavaltaisienne
partitive omavaltaistanne omavaltaisianne
inessive omavaltaisessanne omavaltaisissanne
elative omavaltaisestanne omavaltaisistanne
illative omavaltaiseenne omavaltaisiinne
adessive omavaltaisellanne omavaltaisillanne
ablative omavaltaiseltanne omavaltaisiltanne
allative omavaltaisellenne omavaltaisillenne
essive omavaltaisenanne omavaltaisinanne
translative omavaltaiseksenne omavaltaisiksenne
abessive omavaltaisettanne omavaltaisittanne
instructive — —
comitative — omavaltaisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative omavaltaisensa omavaltaisensa
accusative nom. omavaltaisensa omavaltaisensa
gen. omavaltaisensa
genitive omavaltaisensa omavaltaistensa
omavaltaisiensa
partitive omavaltaistaan
omavaltaistansa		 omavaltaisiaan
omavaltaisiansa
inessive omavaltaisessaan
omavaltaisessansa		 omavaltaisissaan
omavaltaisissansa
elative omavaltaisestaan
omavaltaisestansa		 omavaltaisistaan
omavaltaisistansa
illative omavaltaiseensa omavaltaisiinsa
adessive omavaltaisellaan
omavaltaisellansa		 omavaltaisillaan
omavaltaisillansa
ablative omavaltaiseltaan
omavaltaiseltansa		 omavaltaisiltaan
omavaltaisiltansa
allative omavaltaiselleen
omavaltaisellensa		 omavaltaisilleen
omavaltaisillensa
essive omavaltaisenaan
omavaltaisenansa		 omavaltaisinaan
omavaltaisinansa
translative omavaltaisekseen
omavaltaiseksensa		 omavaltaisikseen
omavaltaisiksensa
abessive omavaltaisettaan
omavaltaisettansa		 omavaltaisittaan
omavaltaisittansa
instructive — —
comitative — omavaltaisineen
omavaltaisinensa

Derived terms

Further reading

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.