normalisoiminen

Finnish

Etymology

normalisoida +‎ -minen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈnormɑlisoi̯minen/, [ˈno̞rmɑ̝liˌs̠o̞i̯mine̞n]
  • Rhymes: -oiminen
  • Syllabification(key): nor‧ma‧li‧soi‧mi‧nen

Noun

normalisoiminen

  1. verbal noun of normalisoida
    1. normalizing, normalization

Declension
Inflection of normalisoiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative normalisoiminen normalisoimiset
genitive normalisoimisen normalisoimisten
normalisoimisien
partitive normalisoimista normalisoimisia
illative normalisoimiseen normalisoimisiin
singular plural
nominative normalisoiminen normalisoimiset
accusative nom. normalisoiminen normalisoimiset
gen. normalisoimisen
genitive normalisoimisen normalisoimisten
normalisoimisien
partitive normalisoimista normalisoimisia
inessive normalisoimisessa normalisoimisissa
elative normalisoimisesta normalisoimisista
illative normalisoimiseen normalisoimisiin
adessive normalisoimisella normalisoimisilla
ablative normalisoimiselta normalisoimisilta
allative normalisoimiselle normalisoimisille
essive normalisoimisena normalisoimisina
translative normalisoimiseksi normalisoimisiksi
abessive normalisoimisetta normalisoimisitta
instructive — normalisoimisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of normalisoiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative normalisoimiseni normalisoimiseni
accusative nom. normalisoimiseni normalisoimiseni
gen. normalisoimiseni
genitive normalisoimiseni normalisoimisteni
normalisoimisieni
partitive normalisoimistani normalisoimisiani
inessive normalisoimisessani normalisoimisissani
elative normalisoimisestani normalisoimisistani
illative normalisoimiseeni normalisoimisiini
adessive normalisoimisellani normalisoimisillani
ablative normalisoimiseltani normalisoimisiltani
allative normalisoimiselleni normalisoimisilleni
essive normalisoimisenani normalisoimisinani
translative normalisoimisekseni normalisoimisikseni
abessive normalisoimisettani normalisoimisittani
instructive — —
comitative — normalisoimisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative normalisoimisesi normalisoimisesi
accusative nom. normalisoimisesi normalisoimisesi
gen. normalisoimisesi
genitive normalisoimisesi normalisoimistesi
normalisoimisiesi
partitive normalisoimistasi normalisoimisiasi
inessive normalisoimisessasi normalisoimisissasi
elative normalisoimisestasi normalisoimisistasi
illative normalisoimiseesi normalisoimisiisi
adessive normalisoimisellasi normalisoimisillasi
ablative normalisoimiseltasi normalisoimisiltasi
allative normalisoimisellesi normalisoimisillesi
essive normalisoimisenasi normalisoimisinasi
translative normalisoimiseksesi normalisoimisiksesi
abessive normalisoimisettasi normalisoimisittasi
instructive — —
comitative — normalisoimisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative normalisoimisemme normalisoimisemme
accusative nom. normalisoimisemme normalisoimisemme
gen. normalisoimisemme
genitive normalisoimisemme normalisoimistemme
normalisoimisiemme
partitive normalisoimistamme normalisoimisiamme
inessive normalisoimisessamme normalisoimisissamme
elative normalisoimisestamme normalisoimisistamme
illative normalisoimiseemme normalisoimisiimme
adessive normalisoimisellamme normalisoimisillamme
ablative normalisoimiseltamme normalisoimisiltamme
allative normalisoimisellemme normalisoimisillemme
essive normalisoimisenamme normalisoimisinamme
translative normalisoimiseksemme normalisoimisiksemme
abessive normalisoimisettamme normalisoimisittamme
instructive — —
comitative — normalisoimisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative normalisoimisenne normalisoimisenne
accusative nom. normalisoimisenne normalisoimisenne
gen. normalisoimisenne
genitive normalisoimisenne normalisoimistenne
normalisoimisienne
partitive normalisoimistanne normalisoimisianne
inessive normalisoimisessanne normalisoimisissanne
elative normalisoimisestanne normalisoimisistanne
illative normalisoimiseenne normalisoimisiinne
adessive normalisoimisellanne normalisoimisillanne
ablative normalisoimiseltanne normalisoimisiltanne
allative normalisoimisellenne normalisoimisillenne
essive normalisoimisenanne normalisoimisinanne
translative normalisoimiseksenne normalisoimisiksenne
abessive normalisoimisettanne normalisoimisittanne
instructive — —
comitative — normalisoimisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative normalisoimisensa normalisoimisensa
accusative nom. normalisoimisensa normalisoimisensa
gen. normalisoimisensa
genitive normalisoimisensa normalisoimistensa
normalisoimisiensa
partitive normalisoimistaan
normalisoimistansa		 normalisoimisiaan
normalisoimisiansa
inessive normalisoimisessaan
normalisoimisessansa		 normalisoimisissaan
normalisoimisissansa
elative normalisoimisestaan
normalisoimisestansa		 normalisoimisistaan
normalisoimisistansa
illative normalisoimiseensa normalisoimisiinsa
adessive normalisoimisellaan
normalisoimisellansa		 normalisoimisillaan
normalisoimisillansa
ablative normalisoimiseltaan
normalisoimiseltansa		 normalisoimisiltaan
normalisoimisiltansa
allative normalisoimiselleen
normalisoimisellensa		 normalisoimisilleen
normalisoimisillensa
essive normalisoimisenaan
normalisoimisenansa		 normalisoimisinaan
normalisoimisinansa
translative normalisoimisekseen
normalisoimiseksensa		 normalisoimisikseen
normalisoimisiksensa
abessive normalisoimisettaan
normalisoimisettansa		 normalisoimisittaan
normalisoimisittansa
instructive — —
comitative — normalisoimisineen
normalisoimisinensa

Derived terms
compounds
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.