noijitus

Ingrian

Etymology

From noitia (to bewitch) + -us.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈnoi̯jitus/, [ˈno̞i̯jĭtŭz̠]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈnoi̯jitus/, [ˈno̞i̯jid̥uʒ̥]
  • Rhymes: -oi̯jitus
  • Hyphenation: noi‧ji‧tus

Noun

noijitus

  1. witchcraft, sorcery

Declension

Declension of noijitus (type 2/petos, no gradation)
singular plural
nominative noijitus noijitukset
genitive noijituksen noijituksiin
partitive noijitusta, noijitust noijituksia
illative noijituksee noijituksii
inessive noijituksees noijituksiis
elative noijituksest noijituksist
allative noijitukselle noijituksille
adessive noijitukseel noijituksiil
ablative noijitukselt noijituksilt
translative noijitukseks noijituksiks
essive noijituksenna, noijitukseen noijituksinna, noijituksiin
exessive1) noijituksent noijituksint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 344
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.