kuninkaan

Finnish

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkuniŋkɑːn/, [ˈkuniŋkɑ̝ːn]
  • Rhymes: -uniŋkɑːn
  • Syllabification(key): ku‧nin‧kaan

Noun

kuninkaan

  1. genitive singular of kuningas
    • 1967, Helge Pohjolan-Pirhonen, “Kansakunta etsii itseään: 1772-1808”, in Kansakunnan Historia, volume 2, W. Söderström, page 70:
      Tällainen epämiellyttävien totuuksien lausuja alkoi käydä epämukavaksi kuninkaan palvontaan omistautuneessa hovimaailmassa.
      This kind of utterer of unpleasant truths started to become inconvenient for a court devoted to basileiolatry.
  2. accusative singular of kuningas
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.