kotikukko

Ingrian

Kotikukko.

Etymology

From koti (house) + kukko (rooster).

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkotiˌkukːo/, [ˈko̞tʲiˌkukːŏ̞̥]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkotiˌkukːoi̯/, [ˈko̞d̥iˌɡ̊ukːo̞i̯]
  • Rhymes: -ukːo, -ukːoi̯
  • Hyphenation: ko‧ti‧kuk‧ko

Noun

kotikukko

  1. domestic rooster
    • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. J. Molotsova, Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 47:
      Diikkoil banki[v]akukol, niku i meijen prostoil kotikukoil, ovat kirjavat, kimmiät sulat, kultakuvvaa kagla, punertava selkä, mussertavat siivet ja bronzamettalliin läihky vääriis häntäsulis.
      The wild bankiva rooster, like our normal domestic rooster, too, has colourful, bright feathers, golden neck, reddish back, blackish wings and bronze metallic tint on [his] crooked tail feathers.

Declension

Declension of kotikukko (type 4/koivu, kk-k gradation)
singular plural
nominative kotikukko kotikukot
genitive kotikukon kotikukkoin, kotikukkoloin
partitive kotikukkoa kotikukkoja, kotikukkoloja
illative kotikukkoo kotikukkoi, kotikukkoloihe
inessive kotikukos kotikukois, kotikukkolois
elative kotikukost kotikukoist, kotikukkoloist
allative kotikukolle kotikukoille, kotikukkoloille
adessive kotikukol kotikukoil, kotikukkoloil
ablative kotikukolt kotikukoilt, kotikukkoloilt
translative kotikukoks kotikukoiks, kotikukkoloiks
essive kotikukkonna, kotikukkoon kotikukkoinna, kotikukkoloinna, kotikukkoin, kotikukkoloin
exessive1) kotikukkont kotikukkoint, kotikukkoloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Hypernyms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.