konslee

From kons (“when”) +‎ -lee.

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkonsleː/, [ˈko̞ns̠ɫe̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkonsleː/, [ˈko̞nʒ̥ɫe̝ː]
• Rhymes: -onsleː
• Hyphenation: kons‧lee

konslee

1. once (upon a time), formerly
   • 1937, N. A. Iljin, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (kolmas osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 37:

     […] neet kons ilmahtuivat, ni Täti ain häylytti häntää, i hänest tuntui, jot hää heitä konslee näki i suvais...

     […] when they came Auntie always wagged her tail, and it seemed to her that she had at some time seen them and loved them...