kielʹ

Ludian

Etymology

From Proto-Finnic *keeli. Cognates include Finnish kieli and Veps kel'.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkie̯lʲ/
  • Rhymes: -ie̯lʲ
  • Hyphenation: kielʹ

Noun

kielʹ

  1. tongue
  2. language
  3. string

Declension

Declension of kielʹ (Type 3/uni, no gradation)
singular plural
nominative kielʹ kieled
genitive kielen kieliden
partitive kielt kielid
illative kieleh kielihe
inessive kieles kieliš
elative kielespiä kielišpiä
allative kielele kielile
adessive kielel kielil
ablative kielelpiä kielilpiä
translative kieleks kielikš
essive kielen kielin
abessive kieleta kielita
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)

References

  • Juho Kujola (1944) Lyydiläismurteiden sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 129
  • M. Pahomov (2022) “kielʹ”, in Lüüdi-venän, venä-lüüdin sanakirdʹ, Helsinki: Lüüdilaine Siebr, →ISBN, page 68
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.