keskusteleminen

Finnish

Etymology

keskustella +‎ -minen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkeskusteleminen/, [ˈk̟e̞s̠kus̠ˌte̞le̞ˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): kes‧kus‧te‧le‧mi‧nen

Noun

keskusteleminen

  1. verbal noun of keskustella
    1. discussing, having a conversation

Declension
Inflection of keskusteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative keskusteleminen keskustelemiset
genitive keskustelemisen keskustelemisten
keskustelemisien
partitive keskustelemista keskustelemisia
illative keskustelemiseen keskustelemisiin
singular plural
nominative keskusteleminen keskustelemiset
accusative nom. keskusteleminen keskustelemiset
gen. keskustelemisen
genitive keskustelemisen keskustelemisten
keskustelemisien
partitive keskustelemista keskustelemisia
inessive keskustelemisessa keskustelemisissa
elative keskustelemisesta keskustelemisista
illative keskustelemiseen keskustelemisiin
adessive keskustelemisella keskustelemisilla
ablative keskustelemiselta keskustelemisilta
allative keskustelemiselle keskustelemisille
essive keskustelemisena keskustelemisina
translative keskustelemiseksi keskustelemisiksi
instructive — keskustelemisin
abessive keskustelemisetta keskustelemisitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of keskusteleminen (type nainen)
first-person singular possessor
singular plural
nominative keskustelemiseni keskustelemiseni
accusative nom. keskustelemiseni keskustelemiseni
gen. keskustelemiseni
genitive keskustelemiseni keskustelemisteni
keskustelemisieni
partitive keskustelemistani keskustelemisiani
inessive keskustelemisessani keskustelemisissani
elative keskustelemisestani keskustelemisistani
illative keskustelemiseeni keskustelemisiini
adessive keskustelemisellani keskustelemisillani
ablative keskustelemiseltani keskustelemisiltani
allative keskustelemiselleni keskustelemisilleni
essive keskustelemisenani keskustelemisinani
translative keskustelemisekseni keskustelemisikseni
instructive — —
abessive keskustelemisettani keskustelemisittani
comitative — keskustelemisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative keskustelemisesi keskustelemisesi
accusative nom. keskustelemisesi keskustelemisesi
gen. keskustelemisesi
genitive keskustelemisesi keskustelemistesi
keskustelemisiesi
partitive keskustelemistasi keskustelemisiasi
inessive keskustelemisessasi keskustelemisissasi
elative keskustelemisestasi keskustelemisistasi
illative keskustelemiseesi keskustelemisiisi
adessive keskustelemisellasi keskustelemisillasi
ablative keskustelemiseltasi keskustelemisiltasi
allative keskustelemisellesi keskustelemisillesi
essive keskustelemisenasi keskustelemisinasi
translative keskustelemiseksesi keskustelemisiksesi
instructive — —
abessive keskustelemisettasi keskustelemisittasi
comitative — keskustelemisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative keskustelemisemme keskustelemisemme
accusative nom. keskustelemisemme keskustelemisemme
gen. keskustelemisemme
genitive keskustelemisemme keskustelemistemme
keskustelemisiemme
partitive keskustelemistamme keskustelemisiamme
inessive keskustelemisessamme keskustelemisissamme
elative keskustelemisestamme keskustelemisistamme
illative keskustelemiseemme keskustelemisiimme
adessive keskustelemisellamme keskustelemisillamme
ablative keskustelemiseltamme keskustelemisiltamme
allative keskustelemisellemme keskustelemisillemme
essive keskustelemisenamme keskustelemisinamme
translative keskustelemiseksemme keskustelemisiksemme
instructive — —
abessive keskustelemisettamme keskustelemisittamme
comitative — keskustelemisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative keskustelemisenne keskustelemisenne
accusative nom. keskustelemisenne keskustelemisenne
gen. keskustelemisenne
genitive keskustelemisenne keskustelemistenne
keskustelemisienne
partitive keskustelemistanne keskustelemisianne
inessive keskustelemisessanne keskustelemisissanne
elative keskustelemisestanne keskustelemisistanne
illative keskustelemiseenne keskustelemisiinne
adessive keskustelemisellanne keskustelemisillanne
ablative keskustelemiseltanne keskustelemisiltanne
allative keskustelemisellenne keskustelemisillenne
essive keskustelemisenanne keskustelemisinanne
translative keskustelemiseksenne keskustelemisiksenne
instructive — —
abessive keskustelemisettanne keskustelemisittanne
comitative — keskustelemisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative keskustelemisensa keskustelemisensa
accusative nom. keskustelemisensa keskustelemisensa
gen. keskustelemisensa
genitive keskustelemisensa keskustelemistensa
keskustelemisiensa
partitive keskustelemistaan
keskustelemistansa		 keskustelemisiaan
keskustelemisiansa
inessive keskustelemisessaan
keskustelemisessansa		 keskustelemisissaan
keskustelemisissansa
elative keskustelemisestaan
keskustelemisestansa		 keskustelemisistaan
keskustelemisistansa
illative keskustelemiseensa keskustelemisiinsa
adessive keskustelemisellaan
keskustelemisellansa		 keskustelemisillaan
keskustelemisillansa
ablative keskustelemiseltaan
keskustelemiseltansa		 keskustelemisiltaan
keskustelemisiltansa
allative keskustelemiselleen
keskustelemisellensa		 keskustelemisilleen
keskustelemisillensa
essive keskustelemisenaan
keskustelemisenansa		 keskustelemisinaan
keskustelemisinansa
translative keskustelemisekseen
keskustelemiseksensa		 keskustelemisikseen
keskustelemisiksensa
instructive — —
abessive keskustelemisettaan
keskustelemisettansa		 keskustelemisittaan
keskustelemisittansa
comitative — keskustelemisineen
keskustelemisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.