keihäs

See also: Keihäs

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kaihas, borrowed from Proto-Germanic *gaizaz, cognates include Karelian keihäs, Old Norse geirr and German Ger. Doublet of kaira.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkei̯hæs/, [ˈk̟e̞i̯ɦæs̠]
  • Rhymes: -eihæs
  • Syllabification(key): kei‧häs

Noun

keihäs

  1. spear
  2. javelin
  3. pike

Declension
Inflection of keihäs (Kotus type 41/vieras, no gradation)
nominative keihäs keihäät
genitive keihään keihäiden
keihäitten
partitive keihästä keihäitä
illative keihääseen keihäisiin
singular plural
nominative keihäs keihäät
accusative nom. keihäs keihäät
gen. keihään
genitive keihään keihäiden
keihäitten
keihästenrare
partitive keihästä keihäitä
inessive keihäässä keihäissä
elative keihäästä keihäistä
illative keihääseen keihäisiin
keihäihinrare
adessive keihäällä keihäillä
ablative keihäältä keihäiltä
allative keihäälle keihäille
essive keihäänä keihäinä
translative keihääksi keihäiksi
abessive keihäättä keihäittä
instructive — keihäin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of keihäs (Kotus type 41/vieras, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative keihääni keihääni
accusative nom. keihääni keihääni
gen. keihääni
genitive keihääni keihäideni
keihäitteni
keihästenirare
partitive keihästäni keihäitäni
inessive keihäässäni keihäissäni
elative keihäästäni keihäistäni
illative keihääseeni keihäisiini
keihäihinirare
adessive keihäälläni keihäilläni
ablative keihäältäni keihäiltäni
allative keihäälleni keihäilleni
essive keihäänäni keihäinäni
translative keihääkseni keihäikseni
abessive keihäättäni keihäittäni
instructive — —
comitative — keihäineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative keihääsi keihääsi
accusative nom. keihääsi keihääsi
gen. keihääsi
genitive keihääsi keihäidesi
keihäittesi
keihästesirare
partitive keihästäsi keihäitäsi
inessive keihäässäsi keihäissäsi
elative keihäästäsi keihäistäsi
illative keihääseesi keihäisiisi
keihäihisirare
adessive keihäälläsi keihäilläsi
ablative keihäältäsi keihäiltäsi
allative keihäällesi keihäillesi
essive keihäänäsi keihäinäsi
translative keihääksesi keihäiksesi
abessive keihäättäsi keihäittäsi
instructive — —
comitative — keihäinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative keihäämme keihäämme
accusative nom. keihäämme keihäämme
gen. keihäämme
genitive keihäämme keihäidemme
keihäittemme
keihästemmerare
partitive keihästämme keihäitämme
inessive keihäässämme keihäissämme
elative keihäästämme keihäistämme
illative keihääseemme keihäisiimme
keihäihimmerare
adessive keihäällämme keihäillämme
ablative keihäältämme keihäiltämme
allative keihäällemme keihäillemme
essive keihäänämme keihäinämme
translative keihääksemme keihäiksemme
abessive keihäättämme keihäittämme
instructive — —
comitative — keihäinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative keihäänne keihäänne
accusative nom. keihäänne keihäänne
gen. keihäänne
genitive keihäänne keihäidenne
keihäittenne
keihästennerare
partitive keihästänne keihäitänne
inessive keihäässänne keihäissänne
elative keihäästänne keihäistänne
illative keihääseenne keihäisiinne
keihäihinnerare
adessive keihäällänne keihäillänne
ablative keihäältänne keihäiltänne
allative keihäällenne keihäillenne
essive keihäänänne keihäinänne
translative keihääksenne keihäiksenne
abessive keihäättänne keihäittänne
instructive — —
comitative — keihäinenne
third-person possessor
singular plural
nominative keihäänsä keihäänsä
accusative nom. keihäänsä keihäänsä
gen. keihäänsä
genitive keihäänsä keihäidensä
keihäittensä
keihästensärare
partitive keihästään
keihästänsä		 keihäitään
keihäitänsä
inessive keihäässään
keihäässänsä		 keihäissään
keihäissänsä
elative keihäästään
keihäästänsä		 keihäistään
keihäistänsä
illative keihääseensä keihäisiinsä
keihäihinsärare
adessive keihäällään
keihäällänsä		 keihäillään
keihäillänsä
ablative keihäältään
keihäältänsä		 keihäiltään
keihäiltänsä
allative keihäälleen
keihäällensä		 keihäilleen
keihäillensä
essive keihäänään
keihäänänsä		 keihäinään
keihäinänsä
translative keihääkseen
keihääksensä		 keihäikseen
keihäiksensä
abessive keihäättään
keihäättänsä		 keihäittään
keihäittänsä
instructive — —
comitative — keihäineen
keihäinensä

Derived terms
compounds

See also

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kaihas. Cognates include Finnish keihäs and Veps keihaz.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkei̯hæs/, [ˈke̞i̯həz̠]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkei̯hæs/, [ˈke̞i̯hæʒ̥]
  • Rhymes: -ei̯hæs
  • Hyphenation: kei‧häs

Noun

keihäs

  1. spear

Declension
Declension of keihäs (type 2/petos, no gradation)
singular plural
nominative keihäs keihäkset
genitive keihäksen keihäksiin
partitive keihästä, keihäst keihäksiä
illative keihäksee keihäksii
inessive keihäksees keihäksiis
elative keihäksest keihäksist
allative keihäkselle keihäksille
adessive keihäkseel keihäksiil
ablative keihäkselt keihäksilt
translative keihäkseks keihäksiks
essive keihäksennä, keihäkseen keihäksinnä, keihäksiin
exessive1) keihäksent keihäksint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.