kannikka

Finnish

Etymology

kanta +‎ -ikka

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkɑnːikːɑ/, [ˈkɑ̝nːikːɑ̝]
  • Rhymes: -ɑnːikːɑ
  • Syllabification(key): kan‧nik‧ka

Noun

kannikka

  1. The crust piece of a bread.
  2. (humorous) A buttock.

Declension
Inflection of kannikka (Kotus type 14*A/solakka, kk-k gradation)
nominative kannikka kannikat
genitive kannikan kannikoiden
kannikoitten
kannikkojen
partitive kannikkaa kannikoita
kannikkoja
illative kannikkaan kannikoihin
kannikkoihin
singular plural
nominative kannikka kannikat
accusative nom. kannikka kannikat
gen. kannikan
genitive kannikan kannikoiden
kannikoitten
kannikkojen
kannikkainrare
partitive kannikkaa kannikoita
kannikkoja
inessive kannikassa kannikoissa
elative kannikasta kannikoista
illative kannikkaan kannikoihin
kannikkoihin
adessive kannikalla kannikoilla
ablative kannikalta kannikoilta
allative kannikalle kannikoille
essive kannikkana kannikkoina
translative kannikaksi kannikoiksi
abessive kannikatta kannikoitta
instructive — kannikoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kannikka (Kotus type 14*A/solakka, kk-k gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kannikkani kannikkani
accusative nom. kannikkani kannikkani
gen. kannikkani
genitive kannikkani kannikoideni
kannikoitteni
kannikkojeni
kannikkainirare
partitive kannikkaani kannikoitani
kannikkojani
inessive kannikassani kannikoissani
elative kannikastani kannikoistani
illative kannikkaani kannikoihini
kannikkoihini
adessive kannikallani kannikoillani
ablative kannikaltani kannikoiltani
allative kannikalleni kannikoilleni
essive kannikkanani kannikkoinani
translative kannikakseni kannikoikseni
abessive kannikattani kannikoittani
instructive — —
comitative — kannikkoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kannikkasi kannikkasi
accusative nom. kannikkasi kannikkasi
gen. kannikkasi
genitive kannikkasi kannikoidesi
kannikoittesi
kannikkojesi
kannikkaisirare
partitive kannikkaasi kannikoitasi
kannikkojasi
inessive kannikassasi kannikoissasi
elative kannikastasi kannikoistasi
illative kannikkaasi kannikoihisi
kannikkoihisi
adessive kannikallasi kannikoillasi
ablative kannikaltasi kannikoiltasi
allative kannikallesi kannikoillesi
essive kannikkanasi kannikkoinasi
translative kannikaksesi kannikoiksesi
abessive kannikattasi kannikoittasi
instructive — —
comitative — kannikkoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kannikkamme kannikkamme
accusative nom. kannikkamme kannikkamme
gen. kannikkamme
genitive kannikkamme kannikoidemme
kannikoittemme
kannikkojemme
kannikkaimmerare
partitive kannikkaamme kannikoitamme
kannikkojamme
inessive kannikassamme kannikoissamme
elative kannikastamme kannikoistamme
illative kannikkaamme kannikoihimme
kannikkoihimme
adessive kannikallamme kannikoillamme
ablative kannikaltamme kannikoiltamme
allative kannikallemme kannikoillemme
essive kannikkanamme kannikkoinamme
translative kannikaksemme kannikoiksemme
abessive kannikattamme kannikoittamme
instructive — —
comitative — kannikkoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kannikkanne kannikkanne
accusative nom. kannikkanne kannikkanne
gen. kannikkanne
genitive kannikkanne kannikoidenne
kannikoittenne
kannikkojenne
kannikkainnerare
partitive kannikkaanne kannikoitanne
kannikkojanne
inessive kannikassanne kannikoissanne
elative kannikastanne kannikoistanne
illative kannikkaanne kannikoihinne
kannikkoihinne
adessive kannikallanne kannikoillanne
ablative kannikaltanne kannikoiltanne
allative kannikallenne kannikoillenne
essive kannikkananne kannikkoinanne
translative kannikaksenne kannikoiksenne
abessive kannikattanne kannikoittanne
instructive — —
comitative — kannikkoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kannikkansa kannikkansa
accusative nom. kannikkansa kannikkansa
gen. kannikkansa
genitive kannikkansa kannikoidensa
kannikoittensa
kannikkojensa
kannikkainsarare
partitive kannikkaansa kannikoitaan
kannikkojaan
kannikoitansa
kannikkojansa
inessive kannikassaan
kannikassansa		 kannikoissaan
kannikoissansa
elative kannikastaan
kannikastansa		 kannikoistaan
kannikoistansa
illative kannikkaansa kannikoihinsa
kannikkoihinsa
adessive kannikallaan
kannikallansa		 kannikoillaan
kannikoillansa
ablative kannikaltaan
kannikaltansa		 kannikoiltaan
kannikoiltansa
allative kannikalleen
kannikallensa		 kannikoilleen
kannikoillensa
essive kannikkanaan
kannikkanansa		 kannikkoinaan
kannikkoinansa
translative kannikakseen
kannikaksensa		 kannikoikseen
kannikoiksensa
abessive kannikattaan
kannikattansa		 kannikoittaan
kannikoittansa
instructive — —
comitative — kannikkoineen
kannikkoinensa

Derived terms
compounds

Further reading

Ingrian

Etymology

From kanta (“heel”) +‎ -ikka. Akin to Finnish kannikka.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkɑnːikːɑ/, [ˈkɑnːĭkː]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkɑnːikːɑ/, [ˈkɑnːikːɑ]
  • Rhymes: -ɑnːikː, -ɑnːikːɑ
  • Hyphenation: kan‧nik‧ka

Noun

kannikka

  1. crust (of bread)

Declension
Declension of kannikka (type 3/kana, kk-k gradation)
singular plural
nominative kannikka kannikat
genitive kannikan kannikkoin
partitive kannikkaa kannikkoja
illative kannikkaa kannikkoihe
inessive kannikaas kannikois
elative kannikast kannikoist
allative kannikalle kannikoille
adessive kannikaal kannikoil
ablative kannikalt kannikoilt
translative kannikaks kannikoiks
essive kannikkanna, kannikkaan kannikkoinna, kannikkoin
exessive1) kannikkant kannikkoint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 132
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.