kaanu

Ingrian

Etymology

(This etymology is missing or incomplete. Please add to it, or discuss it at the Etymology scriptorium.)

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkɑːnu/, [ˈkɑːnŭ̥]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkɑːnu/, [ˈkɑːnu]
  • Rhymes: -ɑːnu
  • Hyphenation: kaa‧nu

Noun

kaanu

  1. shape, appearance

Declension

Declension of kaanu (type 4/koivu, no gradation)
singular plural
nominative kaanu kaanut
genitive kaanun kaanuin, kaanuloin
partitive kaanua kaanuja, kaanuloja
illative kaanuu kaanui, kaanuloihe
inessive kaanuus kaanuis, kaanulois
elative kaanust kaanuist, kaanuloist
allative kaanulle kaanuille, kaanuloille
adessive kaanuul kaanuil, kaanuloil
ablative kaanult kaanuilt, kaanuloilt
translative kaanuks kaanuiks, kaanuloiks
essive kaanunna, kaanuun kaanuinna, kaanuloinna, kaanuin, kaanuloin
exessive1) kaanunt kaanuint, kaanuloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 148
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.