jumalanlintu

Ingrian

Etymology

From Jumalan (“of God”) +‎ lintu (“bird”).

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈjumɑlɑnˌlintu/, [ˈjumɑɫɑnˌlʲintŭ̥]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈjumɑːlɑnˌlintu/, [ˈjumˑɑːɫɑnˌlʲind̥u]
  • Rhymes: -intu
  • Hyphenation: ju‧ma‧lan‧lin‧tu

Noun

jumalanlintu

  1. (folk poetic) An epithet for the swallow: God's bird

Declension
Declension of jumalanlintu (type 4/koivu, nt-nn gradation)
singular plural
nominative jumalanlintu jumalanlinnut
genitive jumalanlinnun jumalanlintuin, jumalanlintuloin
partitive jumalanlintua jumalanlintuja, jumalanlintuloja
illative jumalanlintuu jumalanlintui, jumalanlintuloihe
inessive jumalanlinnuus jumalanlinnuis, jumalanlintulois
elative jumalanlinnust jumalanlinnuist, jumalanlintuloist
allative jumalanlinnulle jumalanlinnuille, jumalanlintuloille
adessive jumalanlinnuul jumalanlinnuil, jumalanlintuloil
ablative jumalanlinnult jumalanlinnuilt, jumalanlintuloilt
translative jumalanlinnuks jumalanlinnuiks, jumalanlintuloiks
essive jumalanlintunna, jumalanlintuun jumalanlintuinna, jumalanlintuloinna, jumalanlintuin, jumalanlintuloin
exessive1) jumalanlintunt jumalanlintuint, jumalanlintuloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 111
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.