hiirenheinä

Ingrian

Hiirenheinä.

Etymology

From hiiren (of a mouse) + heinä (grass). Akin to dialectal Finnish hiirenheinä.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈhiːrenˌhei̯næ/, [ˈhiːrənˌhe̞i̯n]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈhiːrenˌhei̯næ/, [ˈhiːre̞nˌhe̞i̯næ]
  • Rhymes: -ei̯n, -ei̯næ
  • Hyphenation: hii‧ren‧hei‧nä

Noun

hiirenheinä

  1. tufted vetch

Declension

Declension of hiirenheinä (type 3/koira, no gradation)
singular plural
nominative hiirenheinä hiirenheinät
genitive hiirenheinän hiirenheiniin
partitive hiirenheinää hiirenheiniä
illative hiirenheinää hiirenheinii
inessive hiirenheinääs hiirenheiniis
elative hiirenheinäst hiirenheinist
allative hiirenheinälle hiirenheinille
adessive hiirenheinääl hiirenheiniil
ablative hiirenheinält hiirenheinilt
translative hiirenheinäks hiirenheiniks
essive hiirenheinännä, hiirenheinään hiirenheininnä, hiirenheiniin
exessive1) hiirenheinänt hiirenheinint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 63
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.