disorganisaatio

Finnish

Etymology

Internationalism (see French désorganiser).

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈdis.orɡɑnisɑːtio/, [ˈdis̠.o̞rɡɑ̝niˌs̠ɑ̝ːt̪io̞]
  • Rhymes: -ɑːtio
  • Syllabification(key): dis‧or‧ga‧ni‧saa‧ti‧o

Noun

disorganisaatio

  1. disorganization (state of being disorganized)

Declension
Inflection of disorganisaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative disorganisaatio disorganisaatiot
genitive disorganisaation disorganisaatioiden
disorganisaatioitten
partitive disorganisaatiota disorganisaatioita
illative disorganisaatioon disorganisaatioihin
singular plural
nominative disorganisaatio disorganisaatiot
accusative nom. disorganisaatio disorganisaatiot
gen. disorganisaation
genitive disorganisaation disorganisaatioiden
disorganisaatioitten
partitive disorganisaatiota disorganisaatioita
inessive disorganisaatiossa disorganisaatioissa
elative disorganisaatiosta disorganisaatioista
illative disorganisaatioon disorganisaatioihin
adessive disorganisaatiolla disorganisaatioilla
ablative disorganisaatiolta disorganisaatioilta
allative disorganisaatiolle disorganisaatioille
essive disorganisaationa disorganisaatioina
translative disorganisaatioksi disorganisaatioiksi
abessive disorganisaatiotta disorganisaatioitta
instructive — disorganisaatioin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of disorganisaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative disorganisaationi disorganisaationi
accusative nom. disorganisaationi disorganisaationi
gen. disorganisaationi
genitive disorganisaationi disorganisaatioideni
disorganisaatioitteni
partitive disorganisaatiotani disorganisaatioitani
inessive disorganisaatiossani disorganisaatioissani
elative disorganisaatiostani disorganisaatioistani
illative disorganisaatiooni disorganisaatioihini
adessive disorganisaatiollani disorganisaatioillani
ablative disorganisaatioltani disorganisaatioiltani
allative disorganisaatiolleni disorganisaatioilleni
essive disorganisaationani disorganisaatioinani
translative disorganisaatiokseni disorganisaatioikseni
abessive disorganisaatiottani disorganisaatioittani
instructive — —
comitative — disorganisaatioineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative disorganisaatiosi disorganisaatiosi
accusative nom. disorganisaatiosi disorganisaatiosi
gen. disorganisaatiosi
genitive disorganisaatiosi disorganisaatioidesi
disorganisaatioittesi
partitive disorganisaatiotasi disorganisaatioitasi
inessive disorganisaatiossasi disorganisaatioissasi
elative disorganisaatiostasi disorganisaatioistasi
illative disorganisaatioosi disorganisaatioihisi
adessive disorganisaatiollasi disorganisaatioillasi
ablative disorganisaatioltasi disorganisaatioiltasi
allative disorganisaatiollesi disorganisaatioillesi
essive disorganisaationasi disorganisaatioinasi
translative disorganisaatioksesi disorganisaatioiksesi
abessive disorganisaatiottasi disorganisaatioittasi
instructive — —
comitative — disorganisaatioinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative disorganisaatiomme disorganisaatiomme
accusative nom. disorganisaatiomme disorganisaatiomme
gen. disorganisaatiomme
genitive disorganisaatiomme disorganisaatioidemme
disorganisaatioittemme
partitive disorganisaatiotamme disorganisaatioitamme
inessive disorganisaatiossamme disorganisaatioissamme
elative disorganisaatiostamme disorganisaatioistamme
illative disorganisaatioomme disorganisaatioihimme
adessive disorganisaatiollamme disorganisaatioillamme
ablative disorganisaatioltamme disorganisaatioiltamme
allative disorganisaatiollemme disorganisaatioillemme
essive disorganisaationamme disorganisaatioinamme
translative disorganisaatioksemme disorganisaatioiksemme
abessive disorganisaatiottamme disorganisaatioittamme
instructive — —
comitative — disorganisaatioinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative disorganisaationne disorganisaationne
accusative nom. disorganisaationne disorganisaationne
gen. disorganisaationne
genitive disorganisaationne disorganisaatioidenne
disorganisaatioittenne
partitive disorganisaatiotanne disorganisaatioitanne
inessive disorganisaatiossanne disorganisaatioissanne
elative disorganisaatiostanne disorganisaatioistanne
illative disorganisaatioonne disorganisaatioihinne
adessive disorganisaatiollanne disorganisaatioillanne
ablative disorganisaatioltanne disorganisaatioiltanne
allative disorganisaatiollenne disorganisaatioillenne
essive disorganisaationanne disorganisaatioinanne
translative disorganisaatioksenne disorganisaatioiksenne
abessive disorganisaatiottanne disorganisaatioittanne
instructive — —
comitative — disorganisaatioinenne
third-person possessor
singular plural
nominative disorganisaationsa disorganisaationsa
accusative nom. disorganisaationsa disorganisaationsa
gen. disorganisaationsa
genitive disorganisaationsa disorganisaatioidensa
disorganisaatioittensa
partitive disorganisaatiotaan
disorganisaatiotansa		 disorganisaatioitaan
disorganisaatioitansa
inessive disorganisaatiossaan
disorganisaatiossansa		 disorganisaatioissaan
disorganisaatioissansa
elative disorganisaatiostaan
disorganisaatiostansa		 disorganisaatioistaan
disorganisaatioistansa
illative disorganisaatioonsa disorganisaatioihinsa
adessive disorganisaatiollaan
disorganisaatiollansa		 disorganisaatioillaan
disorganisaatioillansa
ablative disorganisaatioltaan
disorganisaatioltansa		 disorganisaatioiltaan
disorganisaatioiltansa
allative disorganisaatiolleen
disorganisaatiollensa		 disorganisaatioilleen
disorganisaatioillensa
essive disorganisaationaan
disorganisaationansa		 disorganisaatioinaan
disorganisaatioinansa
translative disorganisaatiokseen
disorganisaatioksensa		 disorganisaatioikseen
disorganisaatioiksensa
abessive disorganisaatiottaan
disorganisaatiottansa		 disorganisaatioittaan
disorganisaatioittansa
instructive — —
comitative — disorganisaatioineen
disorganisaatioinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.