arvaamaton

Finnish

Etymology

arvata +‎ -maton

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈɑrʋɑːmɑton/, [ˈɑ̝rʋɑ̝ːˌmɑ̝t̪o̞n]
  • Rhymes: -ɑton
  • Syllabification(key): ar‧vaa‧ma‧ton

Adjective

arvaamaton (comparative arvaamattomampi, superlative arvaamattomin)

  1. unpredictable

Declension
Inflection of arvaamaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative arvaamaton arvaamattomat
genitive arvaamattoman arvaamattomien
partitive arvaamatonta arvaamattomia
illative arvaamattomaan arvaamattomiin
singular plural
nominative arvaamaton arvaamattomat
accusative nom. arvaamaton arvaamattomat
gen. arvaamattoman
genitive arvaamattoman arvaamattomien
arvaamatontenrare
partitive arvaamatonta arvaamattomia
inessive arvaamattomassa arvaamattomissa
elative arvaamattomasta arvaamattomista
illative arvaamattomaan arvaamattomiin
adessive arvaamattomalla arvaamattomilla
ablative arvaamattomalta arvaamattomilta
allative arvaamattomalle arvaamattomille
essive arvaamattomana arvaamattomina
translative arvaamattomaksi arvaamattomiksi
abessive arvaamattomatta arvaamattomitta
instructive — arvaamattomin
comitative — arvaamattomine
Possessive forms of arvaamaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative arvaamattomani arvaamattomani
accusative nom. arvaamattomani arvaamattomani
gen. arvaamattomani
genitive arvaamattomani arvaamattomieni
arvaamatontenirare
partitive arvaamatontani arvaamattomiani
inessive arvaamattomassani arvaamattomissani
elative arvaamattomastani arvaamattomistani
illative arvaamattomaani arvaamattomiini
adessive arvaamattomallani arvaamattomillani
ablative arvaamattomaltani arvaamattomiltani
allative arvaamattomalleni arvaamattomilleni
essive arvaamattomanani arvaamattominani
translative arvaamattomakseni arvaamattomikseni
abessive arvaamattomattani arvaamattomittani
instructive — —
comitative — arvaamattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative arvaamattomasi arvaamattomasi
accusative nom. arvaamattomasi arvaamattomasi
gen. arvaamattomasi
genitive arvaamattomasi arvaamattomiesi
arvaamatontesirare
partitive arvaamatontasi arvaamattomiasi
inessive arvaamattomassasi arvaamattomissasi
elative arvaamattomastasi arvaamattomistasi
illative arvaamattomaasi arvaamattomiisi
adessive arvaamattomallasi arvaamattomillasi
ablative arvaamattomaltasi arvaamattomiltasi
allative arvaamattomallesi arvaamattomillesi
essive arvaamattomanasi arvaamattominasi
translative arvaamattomaksesi arvaamattomiksesi
abessive arvaamattomattasi arvaamattomittasi
instructive — —
comitative — arvaamattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative arvaamattomamme arvaamattomamme
accusative nom. arvaamattomamme arvaamattomamme
gen. arvaamattomamme
genitive arvaamattomamme arvaamattomiemme
arvaamatontemmerare
partitive arvaamatontamme arvaamattomiamme
inessive arvaamattomassamme arvaamattomissamme
elative arvaamattomastamme arvaamattomistamme
illative arvaamattomaamme arvaamattomiimme
adessive arvaamattomallamme arvaamattomillamme
ablative arvaamattomaltamme arvaamattomiltamme
allative arvaamattomallemme arvaamattomillemme
essive arvaamattomanamme arvaamattominamme
translative arvaamattomaksemme arvaamattomiksemme
abessive arvaamattomattamme arvaamattomittamme
instructive — —
comitative — arvaamattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative arvaamattomanne arvaamattomanne
accusative nom. arvaamattomanne arvaamattomanne
gen. arvaamattomanne
genitive arvaamattomanne arvaamattomienne
arvaamatontennerare
partitive arvaamatontanne arvaamattomianne
inessive arvaamattomassanne arvaamattomissanne
elative arvaamattomastanne arvaamattomistanne
illative arvaamattomaanne arvaamattomiinne
adessive arvaamattomallanne arvaamattomillanne
ablative arvaamattomaltanne arvaamattomiltanne
allative arvaamattomallenne arvaamattomillenne
essive arvaamattomananne arvaamattominanne
translative arvaamattomaksenne arvaamattomiksenne
abessive arvaamattomattanne arvaamattomittanne
instructive — —
comitative — arvaamattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative arvaamattomansa arvaamattomansa
accusative nom. arvaamattomansa arvaamattomansa
gen. arvaamattomansa
genitive arvaamattomansa arvaamattomiensa
arvaamatontensarare
partitive arvaamatontaan
arvaamatontansa		 arvaamattomiaan
arvaamattomiansa
inessive arvaamattomassaan
arvaamattomassansa		 arvaamattomissaan
arvaamattomissansa
elative arvaamattomastaan
arvaamattomastansa		 arvaamattomistaan
arvaamattomistansa
illative arvaamattomaansa arvaamattomiinsa
adessive arvaamattomallaan
arvaamattomallansa		 arvaamattomillaan
arvaamattomillansa
ablative arvaamattomaltaan
arvaamattomaltansa		 arvaamattomiltaan
arvaamattomiltansa
allative arvaamattomalleen
arvaamattomallensa		 arvaamattomilleen
arvaamattomillensa
essive arvaamattomanaan
arvaamattomanansa		 arvaamattominaan
arvaamattominansa
translative arvaamattomakseen
arvaamattomaksensa		 arvaamattomikseen
arvaamattomiksensa
abessive arvaamattomattaan
arvaamattomattansa		 arvaamattomittaan
arvaamattomittansa
instructive — —
comitative — arvaamattomineen
arvaamattominensa

Derived terms
compounds

Participle

arvaamaton

  1. negative participle of arvata

Further reading

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.