antautuminen

Finnish

Etymology

antautua +‎ -minen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈɑntɑu̯tuminen/, [ˈɑ̝n̪t̪ɑ̝u̯ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): an‧tau‧tu‧mi‧nen

Noun

antautuminen

  1. verbal noun of antautua
    1. surrender (act of surrendering, submission into the possession of another)
    2. capitulation (act of capitulating or surrendering to an enemy upon stipulated terms; the act of ceasing to resist an opponent or an unwelcome demand)

Declension
Inflection of antautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative antautuminen antautumiset
genitive antautumisen antautumisten
antautumisien
partitive antautumista antautumisia
illative antautumiseen antautumisiin
singular plural
nominative antautuminen antautumiset
accusative nom. antautuminen antautumiset
gen. antautumisen
genitive antautumisen antautumisten
antautumisien
partitive antautumista antautumisia
inessive antautumisessa antautumisissa
elative antautumisesta antautumisista
illative antautumiseen antautumisiin
adessive antautumisella antautumisilla
ablative antautumiselta antautumisilta
allative antautumiselle antautumisille
essive antautumisena antautumisina
translative antautumiseksi antautumisiksi
abessive antautumisetta antautumisitta
instructive — antautumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of antautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative antautumiseni antautumiseni
accusative nom. antautumiseni antautumiseni
gen. antautumiseni
genitive antautumiseni antautumisteni
antautumisieni
partitive antautumistani antautumisiani
inessive antautumisessani antautumisissani
elative antautumisestani antautumisistani
illative antautumiseeni antautumisiini
adessive antautumisellani antautumisillani
ablative antautumiseltani antautumisiltani
allative antautumiselleni antautumisilleni
essive antautumisenani antautumisinani
translative antautumisekseni antautumisikseni
abessive antautumisettani antautumisittani
instructive — —
comitative — antautumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative antautumisesi antautumisesi
accusative nom. antautumisesi antautumisesi
gen. antautumisesi
genitive antautumisesi antautumistesi
antautumisiesi
partitive antautumistasi antautumisiasi
inessive antautumisessasi antautumisissasi
elative antautumisestasi antautumisistasi
illative antautumiseesi antautumisiisi
adessive antautumisellasi antautumisillasi
ablative antautumiseltasi antautumisiltasi
allative antautumisellesi antautumisillesi
essive antautumisenasi antautumisinasi
translative antautumiseksesi antautumisiksesi
abessive antautumisettasi antautumisittasi
instructive — —
comitative — antautumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative antautumisemme antautumisemme
accusative nom. antautumisemme antautumisemme
gen. antautumisemme
genitive antautumisemme antautumistemme
antautumisiemme
partitive antautumistamme antautumisiamme
inessive antautumisessamme antautumisissamme
elative antautumisestamme antautumisistamme
illative antautumiseemme antautumisiimme
adessive antautumisellamme antautumisillamme
ablative antautumiseltamme antautumisiltamme
allative antautumisellemme antautumisillemme
essive antautumisenamme antautumisinamme
translative antautumiseksemme antautumisiksemme
abessive antautumisettamme antautumisittamme
instructive — —
comitative — antautumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative antautumisenne antautumisenne
accusative nom. antautumisenne antautumisenne
gen. antautumisenne
genitive antautumisenne antautumistenne
antautumisienne
partitive antautumistanne antautumisianne
inessive antautumisessanne antautumisissanne
elative antautumisestanne antautumisistanne
illative antautumiseenne antautumisiinne
adessive antautumisellanne antautumisillanne
ablative antautumiseltanne antautumisiltanne
allative antautumisellenne antautumisillenne
essive antautumisenanne antautumisinanne
translative antautumiseksenne antautumisiksenne
abessive antautumisettanne antautumisittanne
instructive — —
comitative — antautumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative antautumisensa antautumisensa
accusative nom. antautumisensa antautumisensa
gen. antautumisensa
genitive antautumisensa antautumistensa
antautumisiensa
partitive antautumistaan
antautumistansa		 antautumisiaan
antautumisiansa
inessive antautumisessaan
antautumisessansa		 antautumisissaan
antautumisissansa
elative antautumisestaan
antautumisestansa		 antautumisistaan
antautumisistansa
illative antautumiseensa antautumisiinsa
adessive antautumisellaan
antautumisellansa		 antautumisillaan
antautumisillansa
ablative antautumiseltaan
antautumiseltansa		 antautumisiltaan
antautumisiltansa
allative antautumiselleen
antautumisellensa		 antautumisilleen
antautumisillensa
essive antautumisenaan
antautumisenansa		 antautumisinaan
antautumisinansa
translative antautumisekseen
antautumiseksensa		 antautumisikseen
antautumisiksensa
abessive antautumisettaan
antautumisettansa		 antautumisittaan
antautumisittansa
instructive — —
comitative — antautumisineen
antautumisinensa

Synonyms
  • (capitulation): kapitulaatio

Derived terms
compounds

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.