ainunkielinen

Finnish

Etymology

ainun (“of Ainu”) +‎ kielinen (“being of a language”)

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈɑi̯nunˌkie̯linen/, [ˈɑ̝i̯nuŋˌk̟ie̞̯line̞n]
  • Rhymes: -ielinen
  • Syllabification(key): ai‧nun‧kie‧li‧nen

Adjective

ainunkielinen

  1. Ainu-language, Ainu-speaking, Ainu (of Ainu language)
    ainunkielinen lause ― an Ainu(-language) sentence

Declension
Inflection of ainunkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ainunkielinen ainunkieliset
genitive ainunkielisen ainunkielisten
ainunkielisien
partitive ainunkielistä ainunkielisiä
illative ainunkieliseen ainunkielisiin
singular plural
nominative ainunkielinen ainunkieliset
accusative nom. ainunkielinen ainunkieliset
gen. ainunkielisen
genitive ainunkielisen ainunkielisten
ainunkielisien
partitive ainunkielistä ainunkielisiä
inessive ainunkielisessä ainunkielisissä
elative ainunkielisestä ainunkielisistä
illative ainunkieliseen ainunkielisiin
adessive ainunkielisellä ainunkielisillä
ablative ainunkieliseltä ainunkielisiltä
allative ainunkieliselle ainunkielisille
essive ainunkielisenä ainunkielisinä
translative ainunkieliseksi ainunkielisiksi
abessive ainunkielisettä ainunkielisittä
instructive — ainunkielisin
comitative — ainunkielisine
Possessive forms of ainunkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative ainunkieliseni ainunkieliseni
accusative nom. ainunkieliseni ainunkieliseni
gen. ainunkieliseni
genitive ainunkieliseni ainunkielisteni
ainunkielisieni
partitive ainunkielistäni ainunkielisiäni
inessive ainunkielisessäni ainunkielisissäni
elative ainunkielisestäni ainunkielisistäni
illative ainunkieliseeni ainunkielisiini
adessive ainunkieliselläni ainunkielisilläni
ablative ainunkieliseltäni ainunkielisiltäni
allative ainunkieliselleni ainunkielisilleni
essive ainunkielisenäni ainunkielisinäni
translative ainunkielisekseni ainunkielisikseni
abessive ainunkielisettäni ainunkielisittäni
instructive — —
comitative — ainunkielisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative ainunkielisesi ainunkielisesi
accusative nom. ainunkielisesi ainunkielisesi
gen. ainunkielisesi
genitive ainunkielisesi ainunkielistesi
ainunkielisiesi
partitive ainunkielistäsi ainunkielisiäsi
inessive ainunkielisessäsi ainunkielisissäsi
elative ainunkielisestäsi ainunkielisistäsi
illative ainunkieliseesi ainunkielisiisi
adessive ainunkieliselläsi ainunkielisilläsi
ablative ainunkieliseltäsi ainunkielisiltäsi
allative ainunkielisellesi ainunkielisillesi
essive ainunkielisenäsi ainunkielisinäsi
translative ainunkieliseksesi ainunkielisiksesi
abessive ainunkielisettäsi ainunkielisittäsi
instructive — —
comitative — ainunkielisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative ainunkielisemme ainunkielisemme
accusative nom. ainunkielisemme ainunkielisemme
gen. ainunkielisemme
genitive ainunkielisemme ainunkielistemme
ainunkielisiemme
partitive ainunkielistämme ainunkielisiämme
inessive ainunkielisessämme ainunkielisissämme
elative ainunkielisestämme ainunkielisistämme
illative ainunkieliseemme ainunkielisiimme
adessive ainunkielisellämme ainunkielisillämme
ablative ainunkieliseltämme ainunkielisiltämme
allative ainunkielisellemme ainunkielisillemme
essive ainunkielisenämme ainunkielisinämme
translative ainunkieliseksemme ainunkielisiksemme
abessive ainunkielisettämme ainunkielisittämme
instructive — —
comitative — ainunkielisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative ainunkielisenne ainunkielisenne
accusative nom. ainunkielisenne ainunkielisenne
gen. ainunkielisenne
genitive ainunkielisenne ainunkielistenne
ainunkielisienne
partitive ainunkielistänne ainunkielisiänne
inessive ainunkielisessänne ainunkielisissänne
elative ainunkielisestänne ainunkielisistänne
illative ainunkieliseenne ainunkielisiinne
adessive ainunkielisellänne ainunkielisillänne
ablative ainunkieliseltänne ainunkielisiltänne
allative ainunkielisellenne ainunkielisillenne
essive ainunkielisenänne ainunkielisinänne
translative ainunkieliseksenne ainunkielisiksenne
abessive ainunkielisettänne ainunkielisittänne
instructive — —
comitative — ainunkielisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative ainunkielisensä ainunkielisensä
accusative nom. ainunkielisensä ainunkielisensä
gen. ainunkielisensä
genitive ainunkielisensä ainunkielistensä
ainunkielisiensä
partitive ainunkielistään
ainunkielistänsä		 ainunkielisiään
ainunkielisiänsä
inessive ainunkielisessään
ainunkielisessänsä		 ainunkielisissään
ainunkielisissänsä
elative ainunkielisestään
ainunkielisestänsä		 ainunkielisistään
ainunkielisistänsä
illative ainunkieliseensä ainunkielisiinsä
adessive ainunkielisellään
ainunkielisellänsä		 ainunkielisillään
ainunkielisillänsä
ablative ainunkieliseltään
ainunkieliseltänsä		 ainunkielisiltään
ainunkielisiltänsä
allative ainunkieliselleen
ainunkielisellensä		 ainunkielisilleen
ainunkielisillensä
essive ainunkielisenään
ainunkielisenänsä		 ainunkielisinään
ainunkielisinänsä
translative ainunkielisekseen
ainunkieliseksensä		 ainunkielisikseen
ainunkielisiksensä
abessive ainunkielisettään
ainunkielisettänsä		 ainunkielisittään
ainunkielisittänsä
instructive — —
comitative — ainunkielisineen
ainunkielisinensä
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.